Lappeenranta on ihmisen parasta aikaa

By toukokuu 2, 2017Artikkelit

Lukuvuosi 2016 alkaa yllättäen taas pikkuhiljaa olevan pulkassa. Tuntuu, että siitä on vain hetki, kun syyskuussa fuksit astelivat Skinnarilan kampukselle tietämättään, mitä tämä tuleva vuosi toisi tullessaan. Tähän vuoteen on mahtunut vaikka mitä: rakkaan ainejärjestömme 25-vuotis vuosijuhlat, gemmin tanssilattian kuluttamista, kampuksella hyrräämistä, tenttistressiä ja mörköpötköjen lähteminen Aalefin valikoimasta (rip).

Eturivin keskipaikalta voin sanoa, että fuksien meininki saa vieläkin leuan loksahtamaan. Mieletöntä energiaa ja intoa, joka ei rajoitu vain Etelä-Karjalan alueelle, vaan ihan Helsingistä Vaasaan asti näkee yhä enemmän edustamassa neonkeltaisia haalareita. Myös fuksien opiskelun etenemistä on ollut ilo katsella – heti ensimmäisillä viikoilla sai kirjastossa nähdä Enklaavin fuksit suurissa porukoissa tsemppaamassa toisiaan matikassa, ryhmätöissä ja oikean ruokapaikan valinnassa.

Omasta lukuvuodesta voin sen sanoa, että se on ollut aivan yhtä mieletön – ellei jopa parempikin, kuin oma fuksivuosi. Muita kylterikaupunkeja nähneenä ja lukuisia kylterikavereita rikkaampana osaan arvostaa sitä, mitä meillä täällä Lappeenrannassa on; sanoinkuvaamaton yhteishenki ja yhdessä hiileen puhaltamista. Kohta toinen vuosi pulkassa ja kauhistun, kun mietin, että tämä kaikki Skinnarilan hengen tuoma utopia loppuu kohta.

Ensi vuonna vastassa on kandi ja vaihto, jonka jälkeen maisteri ja todennäköisesti osa-aikainen työpaikka jossain (fingers crossed). Moni ystävä voi allekirjoittaa, että monesti mainitsen, kuinka näistä vuosista pitää nauttia täysin siemauksin, koska vastaavaa ei tule enää vastaan.

Se miten helppoa ja mukavaa meidän opiskelusta on tehty: kaikki tarvittava on kampuksella, ruoka ja vuokrat ovat edullisia, liikuntamahdollisuuksia rajattomasti ja satoja tapahtumia piristämään masentavia talvipäiviä. Kaiken kukkuraksi mielettömät ihmiset, kenen kanssa pääsen tämän kaiken jakamaan. Ihmiset, joiden kanssa synkkasi heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Tiedän, että tulen vanhana mummona kiikkutuolissa muistelemaan lämmöllä vuosiani Saimaan rannalla Skinnarilan huovissa.

Leave a Reply

English