Alkuvuoden ajatuksia!

By maaliskuu 4, 2016Artikkelit

Istun junassa matkalla Lappeenrannasta Helsinkiin, missä on tullut vietettyä vuoden alusta useiden tapahtumien verran päiviä. On pilvinen talvipäivä helmikuun lopulla ja väännän hädissään tätä blogitekstiä, jota en muuten kerkiäsi kirjoittamaan. Edessä on tiukka viikko pitäen sisällään kahdet vuosijuhlat Helsingissä. En valita onhan nämä juhlat hallitustyöskentelyn suola, mutta hieman kyllä pelottaa tuleva rutistus.

Vuoden alku on ollut mielenkiintoista ja tapahtumarikasta aikaa. Oman mausteensa alkuvuoden kiireisyyteen ovat tuoneet kouluumme kohdistuvat suuret muutokset. Viestintää ainejärjestön ja yliopiston välillä on yritetty parantaa selvästi ja yhteistyö on lähtenyt käyntiin hyvissä merkeissä. Tehtävää kuitenkin vielä riittää, mutta henkilökohtaisesti olen tyytyväinen siitä, että opiskelijoiden osallistaminen on ollut parempaan suuntaan. Leikkaukset olivat suuret ja valitettavat, mutta onneksi ne ovat kuitenkin nyt takana päin. Lisäksi ilmoitus yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhdistymisestä on suuri juttu, jossa koulujen johto yhdistetään yhden katon alle. Tähän suuntaan ollaan menossa ja koulumme toimii tässäkin kuin edelläkävijänä Suomessa. Oli hienoa nähdä, kun yhdistymisprojektia vetämään ja koulumme uudeksi rehtoriksi valittiin Enklaavin oma poika Juha-Matti Saksa, joka on aikoinaan toiminut myös Enklaavin puheenjohtajana. Saksa tuo varmasti oman persoonallisuutensa kautta tekemisen meiningin fiilistä organisaatioon. Suhtautukaa uudistuksiin avoimin mielin, sillä toimintaa pyritään jatkuvasti kehittämään ja se vaatii muutoksia. Ei haluta tyytyä paikalla pysymiseen, vaan halutaan mennä jatkuvasti eteenpäin. Tämä on hieno asia ja on mahtavaa olla mukana tälläisessa.

”Suhtautukaa uudistuksiin avoimin mielin, sillä toimintaa pyritään jatkuvasti kehittämään ja se vaatii muutoksia.”

Pakollisen koulutuspolitiikka pläjäyksen jälkeen junassa istuessani mietin, että mistä oikein haluaisin kirjoittaa. Katseeni samoili ulos ja ihalin ohi viliseviä maisemia, mikä jälkeen kiinnitän huomioni kanssamatkustajiin. Junassa istui myös tällä kertaa, vaikka minkälaista sankaria. Ihmisiä on niin monenlaisia, jotka ovat niin erilaisissa tilanteissa ja elävät niin erilaisia elämiä. Kuinka hienoa aikaa opiskeluaika oikeasti on ja kuinka nopeasti se on ohi, jonka jälkeen. Syvällisiä ajatuksia näin keskiviikko iltapäivään, tiedän. Onneksi työelämä tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta.

Voimme kaikki olla ylpeitä itsestämme, että olemme päässeet kouluun sisälle. Usein kaiken kiireen keskellä huseeratessa unohtuu miten mahtavassa tilanteessa ollaan. Kaikilla on keinonsa selvitä läpi rankan arjen. Henkilökohtaisesti minulle kaksi tärkeintä, jotka saavat minut jaksamaan päivästä toiseen ja olemaan oma iloinen itseni ovat ystäväni sekä perhe, minne lähen silloin tällöin karkuun arkea ja palautumaan raskaasta rallista. Tapani antaa kaikki peliin ei ole kevyimmästä päästä, mutta veljeni sanoi hyvin, että itsehän olet kuoppasi kaivanut. Ajatusmaailmaani kuuluu, että yliopisto-opiskelu on juuri sellaista mitä itse siitä teet ja mitä enemmän annat sitä enemmän saat. Näillä lausahduksilla lähdemme kohti kevättä ja kohti uusia tuulia.

– Tom Helenelund

Leave a Reply

English