Taianomainen fuksivuosi

By toukokuu 15, 2017Artikkelit

Fuksikasteesta ja Saimaan hyisestä vedestä on pikkuhiljaa palauduttu, joten on hyvä hetki muistella juuri päättynyttä fuksivuottani. Tuntuu, kuin olisin juuri vasta lähtenyt äidin nurkista, mutta tässä vauhdilla menneessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon.

“Kyllä fuksina vielä jaksoi” oli lause, jonka kuulin usein vanhemmilta opiskelijoilta heidän kuunnellessaan, mitä kaikkea tapahtumaa olisi viikolle luvassa. Ryhmätöitä, toimiryhmätyöskentelyä, bileitä, sitsejä, liikuntaa, muiden paikkakuntien tapahtumia… Toimettomaksi ei opiskelijaelämässä ainakaan tarvitse jäädä, ellei itse halua. Lempparitapahtumaa tai edes selkeää top5-listaa on mahdoton nimetä, mutta mieleen tulevat ainakin Maratoonimaanantai, Rukan reissu, Liikuntayö ja tietenkin fuksikaste sekä vapun pääpäivät. Näitä muistellaan kavereiden kanssa varmasti vielä mummoina ja pappoinakin.

Fuksivuoden suurimpia haasteita oli varmasti opiskelurytmiin ja -tapoihin tottuminen, koska ne kuitenkin eroavat reippaasti lukiosta. Vapaus ja vastuu kulkevat yliopistossa käsi kädessä, ja opiskelijoiden pitää itse pitää huoli molempien mukana pysymisestä. Keskellä muita kiireitä ja tapahtumia (sekä bileitä) motivaation löytäminen vaatikin välillä paljon tsemppaamista. Mitä pitemmälle vuosi eteni sitä varmempi aloin kuitenkin olemaan siitä, että opiskelen oikeaa alaa. Ensi vuodelta odotankin innolla omaan pääaineeseen syventymistä.

Eniten olen ihastunut yliopistomme opiskelijoiden kesken vallitsevaan positiiviseen ja avoimeen meininkiin – tunnetaan myös nimellä Skinnarilan henki. Ilman sitä ja ihania opiskelijoitamme minulta olisi vuoden aikana varmasti jäänyt monta deadlinea huomaamatta ja muuttolaatikot kantamatta. Olen saanut huikeita ystäviä, joiden kanssa Skinnarilassa ja ympäri Suomea säheltäminen on tehnyt viimeisestä vuodesta mahtavan ja ainutlaatuisen.


Vaikka pidän kotipaikkakunnastani Espoosta ja täyden jääkaapin näkemisestä, fiilikseni ovat vielä vähän ristiriitaiset. On ihana viettää kunnolla aikaa vanhojen ystävien kanssa, mutta samalla haikeaa sanoa moikat omille paikkakunnille palaaville opiskelukavereille ja jättää Skinnarila hetkeksi. Onneksi VR kuljettaa kavereiden luokse myös kesällä eikä espoolaiselle varmasti olisi pahitteeksi pieni maakuntamatkailu. Kuitenkin seinällä roikkuvat neonkeltaiset haalarini odottavat jo innolla ensi syksyä.

– Taika

Leave a Reply

English