BLOGI

Taianomainen fuksivuosi

By | Artikkelit | No Comments

Fuksikasteesta ja Saimaan hyisestä vedestä on pikkuhiljaa palauduttu, joten on hyvä hetki muistella juuri päättynyttä fuksivuottani. Tuntuu, kuin olisin juuri vasta lähtenyt äidin nurkista, mutta tässä vauhdilla menneessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon.

“Kyllä fuksina vielä jaksoi” oli lause, jonka kuulin usein vanhemmilta opiskelijoilta heidän kuunnellessaan, mitä kaikkea tapahtumaa olisi viikolle luvassa. Ryhmätöitä, toimiryhmätyöskentelyä, bileitä, sitsejä, liikuntaa, muiden paikkakuntien tapahtumia… Toimettomaksi ei opiskelijaelämässä ainakaan tarvitse jäädä, ellei itse halua. Lempparitapahtumaa tai edes selkeää top5-listaa on mahdoton nimetä, mutta mieleen tulevat ainakin Maratoonimaanantai, Rukan reissu, Liikuntayö ja tietenkin fuksikaste sekä vapun pääpäivät. Näitä muistellaan kavereiden kanssa varmasti vielä mummoina ja pappoinakin.

Fuksivuoden suurimpia haasteita oli varmasti opiskelurytmiin ja -tapoihin tottuminen, koska ne kuitenkin eroavat reippaasti lukiosta. Vapaus ja vastuu kulkevat yliopistossa käsi kädessä, ja opiskelijoiden pitää itse pitää huoli molempien mukana pysymisestä. Keskellä muita kiireitä ja tapahtumia (sekä bileitä) motivaation löytäminen vaatikin välillä paljon tsemppaamista. Mitä pitemmälle vuosi eteni sitä varmempi aloin kuitenkin olemaan siitä, että opiskelen oikeaa alaa. Ensi vuodelta odotankin innolla omaan pääaineeseen syventymistä.

Eniten olen ihastunut yliopistomme opiskelijoiden kesken vallitsevaan positiiviseen ja avoimeen meininkiin – tunnetaan myös nimellä Skinnarilan henki. Ilman sitä ja ihania opiskelijoitamme minulta olisi vuoden aikana varmasti jäänyt monta deadlinea huomaamatta ja muuttolaatikot kantamatta. Olen saanut huikeita ystäviä, joiden kanssa Skinnarilassa ja ympäri Suomea säheltäminen on tehnyt viimeisestä vuodesta mahtavan ja ainutlaatuisen.


Vaikka pidän kotipaikkakunnastani Espoosta ja täyden jääkaapin näkemisestä, fiilikseni ovat vielä vähän ristiriitaiset. On ihana viettää kunnolla aikaa vanhojen ystävien kanssa, mutta samalla haikeaa sanoa moikat omille paikkakunnille palaaville opiskelukavereille ja jättää Skinnarila hetkeksi. Onneksi VR kuljettaa kavereiden luokse myös kesällä eikä espoolaiselle varmasti olisi pahitteeksi pieni maakuntamatkailu. Kuitenkin seinällä roikkuvat neonkeltaiset haalarini odottavat jo innolla ensi syksyä.

– Taika

Lappeenranta on ihmisen parasta aikaa

By | Artikkelit | No Comments

Lukuvuosi 2016 alkaa yllättäen taas pikkuhiljaa olevan pulkassa. Tuntuu, että siitä on vain hetki, kun syyskuussa fuksit astelivat Skinnarilan kampukselle tietämättään, mitä tämä tuleva vuosi toisi tullessaan. Tähän vuoteen on mahtunut vaikka mitä: rakkaan ainejärjestömme 25-vuotis vuosijuhlat, gemmin tanssilattian kuluttamista, kampuksella hyrräämistä, tenttistressiä ja mörköpötköjen lähteminen Aalefin valikoimasta (rip).

Eturivin keskipaikalta voin sanoa, että fuksien meininki saa vieläkin leuan loksahtamaan. Mieletöntä energiaa ja intoa, joka ei rajoitu vain Etelä-Karjalan alueelle, vaan ihan Helsingistä Vaasaan asti näkee yhä enemmän edustamassa neonkeltaisia haalareita. Myös fuksien opiskelun etenemistä on ollut ilo katsella – heti ensimmäisillä viikoilla sai kirjastossa nähdä Enklaavin fuksit suurissa porukoissa tsemppaamassa toisiaan matikassa, ryhmätöissä ja oikean ruokapaikan valinnassa.

Omasta lukuvuodesta voin sen sanoa, että se on ollut aivan yhtä mieletön – ellei jopa parempikin, kuin oma fuksivuosi. Muita kylterikaupunkeja nähneenä ja lukuisia kylterikavereita rikkaampana osaan arvostaa sitä, mitä meillä täällä Lappeenrannassa on; sanoinkuvaamaton yhteishenki ja yhdessä hiileen puhaltamista. Kohta toinen vuosi pulkassa ja kauhistun, kun mietin, että tämä kaikki Skinnarilan hengen tuoma utopia loppuu kohta.

Ensi vuonna vastassa on kandi ja vaihto, jonka jälkeen maisteri ja todennäköisesti osa-aikainen työpaikka jossain (fingers crossed). Moni ystävä voi allekirjoittaa, että monesti mainitsen, kuinka näistä vuosista pitää nauttia täysin siemauksin, koska vastaavaa ei tule enää vastaan.

Se miten helppoa ja mukavaa meidän opiskelusta on tehty: kaikki tarvittava on kampuksella, ruoka ja vuokrat ovat edullisia, liikuntamahdollisuuksia rajattomasti ja satoja tapahtumia piristämään masentavia talvipäiviä. Kaiken kukkuraksi mielettömät ihmiset, kenen kanssa pääsen tämän kaiken jakamaan. Ihmiset, joiden kanssa synkkasi heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Tiedän, että tulen vanhana mummona kiikkutuolissa muistelemaan lämmöllä vuosiani Saimaan rannalla Skinnarilan huovissa.

Kannanotto: Opiskelijavalinnan uudistuksia ei tule kiirehtiä

By | Artikkelit | No Comments

Kauppakorkeakoulujen pääsykoejärjestelmä on muuttumassa toista vuotta peräkkäin. Me kauppakorkeakoulujen opiskelijat olemme huolissamme, että kiinnostus alaa kohtaan ei tule esille valintakriteereistä ja lisää muutoksia ollaan tekemässä ilman tietoa edellisten vaikutuksista.

Kauppatieteellisen alan yhteisvalinnasta annettu ehdotus keväälle 2018 poistaisi kokonaan alakohtaiset pääsykoekirjat. 60% valittavista tulisi suoraan ylioppilastutkinnon perusteella ja 40% puolestaan lukiokursseihin ja mahdolliseen aineistoon perustuvan pääsykokeen kautta.

Uudistuksen haittana on, että hakijoiden tutustuminen kauppatieteelliseen aineistoon jää oman kiinnostuksen varaan. Lisäksi uudessa yhteisvalintatavassa alan vaihto tulee ensikertalaiskiintiöiden takia vaikeutumaan entisestään. Ylioppilaskirjoituksia painottavan valinnan yhteydessä myös lukioiden opinnonohjauksen merkitys kasvaa huomattavasti, sillä väärälle alalle ajautuva opiskelija ei hyödytä korkeakoulua, yksilöä eikä yhteiskuntaa.

Jos pääsykokeesta todella halutaan lukion oppimäärään perustuva, tulisi siihen sisällyttää aineisto-osuus, jolla voidaan aidosti keventää kokeeseen valmistautumista ja jolla pystytään arvioimaan kaikkia hakijoita tasavertaisesti. Lukiokursseissa on tunnetusti koulu-, oppikirja-, opettaja- ja sisältökohtaisia eroja, ja hakijoiden erottelu monivalintakokeella on haastavaa. Tästä syystä aineisto-osuuden tulisi olla tarpeeksi kattava ja soveltava, koska aineiston hyödyntäminen on erinomainen keino mitata kaupallista osaamista ja kykyä soveltaa tietoa.

Nyt tulisikin pysähtyä hetkeksi ja tutkia, miten opiskelijavalinnan muutokset vaikuttavat opiskelijoiden motivaatioon, ammatilliseen kehittymiseen ja opintotyytyväisyyteen. Muutoksia tehdessä tulee helposti vauhtisokeaksi, joten välillä on hyvä katsoa vaikutuksia ympärillä ennen kuin kiihdytetään lisää. Näin ollen mielestämme uusia muutoksia ei tulisi ajaa ilman tietoa aikaisempien vaikutuksista.

Tämän kannanoton allekirjoittavat kaikkien Suomen kauppatieteellisten opiskelijayhteisöjen hallitukset.

Jyri Heimo, KY:n puheenjohtaja, Suomen kylteripuheenjohtajien verkoston puheenjohtaja

Aino Laineenoja, Enklaavi ry:n puheenjohtaja, Suomen kylteripuheenjohtajien verkoston varapuheenjohtaja

Joona Orpana, Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

NESU – mikä se oikeastaan on?

By | Artikkelit | No Comments

Suurin osa kauppatieteilijöistä on kuullut NESU:sta ja tietävät siitä jotakin. Yleisimmät käsitykset liittyvät siihen, että NESU järjestää vain sitsejä eri paikkakunnilla. Tämä oli omakin käsitykseni syksyllä 2015, kun hain fuksina NESU-toimiryhmään. Näiden puolentoista vuoden aikana minulle on kuitenkin valottunut se, kuinka paljon enemmän NESU on. Haluankin nyt kertoa hieman siitä, mitä se merkitsee minulle.

Taannoin minua haastateltiin erästä gradua varten ja vastaan tuli kysymys, jossa minun piti kuvailla NESU:n merkitystä itselleni. Hetken mietittyäni päädyin vastaukseen, että se on ehdottomasti suurin osa elämääni tällä hetkellä. NESU on kuin toinen perhe, joka jatkaa vain kasvamistaan. Siihen voi kuka tahansa päästä mukaan ja kaikki ovat samalla viivalla riippumatta kaupungista, vuosikurssista tai mistään muustakaan. Tapahtuma, jossa tämä yhteisöllisyys tulee selkeiten esiin, on puolen vuoden välein järjestettävä viikon mittainen NESU Conference (josta puhutaan myös semmana), johon kuka tahansa pohjoismainen kauppatieteiden opiskelija voi hakea. Viikon aikana osallistujat ja järjestäjät muotoutuvat niin tiiviiksi porukaksi, että lähdön koittaessa itku pääsee monilta. Vastaavanlaista yhteishenkeä en ole nähnyt missään muualla.

Kuvat: Charlotta Forsberg

Olen kiertänyt paljon ympäri Suomea NESU-tapahtumissa ja välillä olenkin saanut ihmettelyä osakseni siitä, miten jaksan olla koko ajan matkassa. Syy löytyy niistä mahtavista ihmisistä, jotka olen saanut osakseni elämääni ympäri Suomea. Edellisen seminaariviikon jälkeen eräs enklaavilainen, ensimmäisen semmansa käynyt henkilö, kertoi päästyään kotiin, että ymmärtää vasta nyt kunnolla sen, miksi olen koko ajan matkalla. Matkustaminen ei rasita, kun tietää, että aina perille päästyä vastassa on mahtavia ihmisiä. Joskus se vaatii kahdeksan tuntia ajamista Ouluun, mutta kertaakaan en ole katunut matkaan lähtemistä.

Merkittävä asia NESU:ssa on myös mielestäni se, että esimerkiksi seminaariviikon aikana opit tutustumaan myös siihen, miten muut osallistujat työskentelevät. Eri kouluissa opiskelevien kanssa ei tälläisiä mahdollisuuksia tarjoudu turhan usein. Niiden perusteella opit myös tuntemaan tuttavasi huomattavasti paremmin kuin vain mukavia juttelemalla. Itseäni tämä auttoi esimerkiksi työpaikan metsästämisessä tälle kesälle, sillä ystäväni Vaasasta uskalsi suositella minua työpaikallaan ja tämän avulla sain haastattelukutsun. Pääsin lopulta tähän paikkaan töihin ja olen aivan varma, että ilman NESU:a en olisi ollut edes tietoinen kyseisen yrityksen olemassaolosta.

Tässä oli hieman siitä, mitä NESU merkitsee minulle. Ohessa olevista kuvista toivon mukaan välittyy edes hieman se lämmin tunnelma, mistä NESU on tehty. Suosittelen ehdottomasti kokemaan NESU:n seminaariviikon ainakin kerran opiskeluajalla, sillä vastaavanlaisia elämyksiä en ole löytänyt vielä mistään muualta. Kaksisataa euroa on pieni hinta niistä elinikäisistä ystävistä ja unohtumattomista kokemuksista, joita viikon aikana tulee vastaan.

Näiden sanojen saattelemana toivotan kaikille erittäin hyvää Wappua ja mikäli on mitään kysyttävää NESU:un ja sen tapahtumiin liittyen, tulkaa nykimään hihasta!

Kosti Hokkanen

Puheenjohtaja

NESU-Enklaavi ’17

Enklaavin kevät

By | Artikkelit | No Comments

Kevät on jo täydessä vauhdissa ja opiskelijat alkavat jo odottelemaan innokkaana Suomen pisintä Wappua, joka alkaa 10.4 ja kestää tietysti kuun vaihteeseen. Jo kuluneeseen kevääseen on kuulunut jo menoa ja vilskettä, Liuguria, KYPÄ:ää, Pikkulaskiaista Turussa, Winter Classic Kaplaakia vastaan, ja olihan Lappeenrannassa yhdet poikkaritkin.

Liugurissa oli huikea mäenlaskukisa, jossa jokainen kilta oli mukana kisailemassa, Lateksii kävi ensimmäisen kerran ikinä näyttämässä taitonsa! Voiton vei kuitenkin energiatekniikan kilta Armatuuri, jonka mäenlaskuväline ei jättänyt ketään kylmäksi…

Liugur kuvat: Emilia Teittinen, Hanna Fagerholm ja Heidi Jäkälä

Tietysti Liugurissa oli perinteinen köydenveto jonka teekkarit veivät mennen tullen (pahoitteluni Enklaavin pojat…)

Mukana Liugurissa oli Tuplakasi joka oli mahdollistamassa ZORB-jalkapalloja, joissa pääsi skabailemaan kavereitaan vastaan.

Helsingissä Clarion Hotellissa Suomen Ekonomit järjestivät tammikuussa Kylteripäivät 2017 jossa kokoonnuttiin yhteen muiden kauppiksien opiskelijoiden kanssa. Torstaina ohjelmassa oli päivällä seminaari jossa esiintyi esimerkiksi Sixten Korkman ja Nicklas Bergman. Seminaariosuuden jälkeen luvassa oli huikea iltajuhla jossa päästiin kunnolla tutustumaan muiden kaupunkien opiskelijoihin ja tietysti iltaa jatkettiin bileiden merkeissä!! Perjantaina oli ihanaa herätä Clarionin pehmeästä sängystä ja suunnata aamu-uinnin kautta aamiaiselle. Tästä jatkettiinkin Salmisaareen Beachvolley kentälle kohti sillistä…

Kypä kuvat: Timo Soasepp

9.2 Enklaavi otti nokan kohti Turkua ja Pikkulaskiaista. Matkaan lähdettiin yhdellä bussilla, ja osalla oli omatoimilippu. Turussa kerättiin merkkejä appropassiin jonka jälkeen jatkoiltiin BÖRS NightClubilla joraillen Robinin tahtiin. Huikea määrä neonkeltaisia haalareita oli liikenteessä ja hyvin siellä edustettiin.

Enklaavi oli mukana Kaplaakin kanssa järjestämässä huikeaa Winter Classicia Kimpisen kentällä, jonka Enklaavi tietysti vei helpon oloisesti 4-1 voitolla. Tämä oli viides järjestetty Winter Classic, josta nappasimme neljännen voiton putkeen. Meininki katsomossa oli huikea joka varmasti auttoi pojat mahtavaan voittoon!!

Kuva: Milena Myllyniemi

Poikkitieteellisiin haalaribileisiin saatiin jatkoa kun Nikke Ankara saapui esiintymään Lappeenrantaan. Tätä ennen oli fukseille järjestetty ensimmäiset Skinnarilan poikkitieteelliset fuksisitsit, jossa kylterit ja teekkarit pääsivät tutustumaan toistensa sitsikulttuureihin sekä tietysti toisiinsa.

Edessä on myös huikeita ulkkaritapahtumia muissa kylterikaupungeissa kuten VVV-risteily jonne lähdössä yli 40 Enklaavilaista sekä WYKY-päivät Vaasassa jossa pääsee pulikoimaan muiden kyltereiden kanssa Tropiclandiassa. Lisäksi 26.4 Tampereella pääsee hurvittelemaan Särkän Märkään muiden enklaavilaisten kanssa!

Wapun ohjelma varmistuu pikkuhiljaa mutta enklaavilaisten wapun keskiössä on ehdottomasti 17.4 järjestettävä MARATHON MONDAY!!! Tällöin ohjelmassa on niin beerpong-turnausta, etkoja , jatkoja ja vahvimmat tietysti vetävät myös jatkojen jatkot seuraavana päivänä…

Skinnarilassa löytyy paljon ohjelmaa vapuksi, jonka löytää osoitteesta suomenpisinwappu.fi .

Jokaisen on hyvä kokea vähintään kerran (tai muutamankin kerran…) Skinnarilan Wappu, ja tietysti jokaisen fuksin on valmistauduttava luopumaan fuksiseudestaan kylterikasteessaan.

Toivottavasti törmäillään Marathon Mondayssa ja ihanaa keväänodotusta jokaiselle!! Nyt voi ottaa hetken iisimmin ja kerätä voimia piiiiiitkään Wappuun 😉

Tuutorit vuosimallia 2016

By | Artikkelit, Yleinen | No Comments

Palataanpa vielä lukuvuoden alkuun; koulun edessä odotti iso lauma innokkaita fukseja tietämättömänä siitä, mitä tulevat viikot tulisivat pitämään sisällään. Tuutorit huutelivat yksi kerrallaan fuksinsa omiin ryhmiinsä. Suurin osa fukseista ei tuntenut ketään ja he jännittivät ensimmäistä orientaatiopäivää kuin ensimmäisen luokan alkua.  Suurelle osaa suomalaisista tutustuminen tuntuu hankalalta ja hermoja raastavalta: ENTER tuutorit!

Tuutorointi alkoi itseasiassa jo huhtikuussa tutorleiriltä, jossa me tuutorit tutustuimme niin oman kiltamme kuin myös muiden kiltojen tuutoreihin. Vielä elokuussa oli muutama koulutuspäivä ennen, kun saimme tietää fuksiryhmämme. Innokkaina aloimme heti stalkkaamaan fuksejamme somesta ja pommittamaan heitä viesteillä.

Varaslähtö opiskelijaelämään otettiin Back-to-Uni-bileissä, jossa tuutorit viihdyttivät tuoreita fuksejaan. Pari fuksia tuli haastettua beerpongissa ja tanssitettua tanssilattialla. Myöhemmin railakkailla fuksiviikoilla päästiinkin sitten osallistumaan huikeisiin tapahtumiin fuksien kanssa ja pitämään hauskaa monenlaisissa merkeissä.

Tämä kaikki pätee niin fuksituutoreihin, kuin myös kv-tuutoreihin. Kv-tuutoroinnin erona on kuitenkin kommunikointikieli, sillä kv-tuutorit luonnollisesti hoitavat hommansa englanniksi. Ei kuitenkaan kannata stressata, mikäli ihan kaikki englanninkieliset opiskelusanat eivät luonnistu heti alkuunsa. Niitä oppii kyllä sitä mukaa, kun asioita käydään läpi ja tietenkin kaikki muut tuutorit ja erityisesti tuutorparit ovat koko ajan apuna ja tukena.

Kv-tuutoroinnissa saattaa olla hieman enemmän tekemistä, sillä ulkomailta tulevat opiskelijat eivät aina ole perehtyneet kovin hyvin suomalaiseen kulttuuriin ja opetusjärjestelmäämme. Kv-tuutoroinnissa ehdotonta plussaa on kuitenkin nimenomaan se, että tutustuu suomalaisten lisäksi myös ulkomailta tuleviin opiskelijoihin. Lisäksi kv-tuutoroinnin isona etuna on myös helpotus vaihtohaussa, ja tämä etu on ihan korvaamaton!

Tuutorit ovat siis paikalla vain ja ainoastaan fukseja varten. Tehtävänä on varmistaa, että kaikki löytävät kavereita, tutustuvat toisiinsa ja voivat aloittaa opintonsa stressittömästi. Kaiken hauskanpidon ohella tuutoroinnista saa 3 noppaa ja vähän palkkaa, mikä on opiskelijalle kiva bonus. Lisäksi uudet kaverit ja kokemukset ovat mahtavia, eikä näitä unohtumattomia hetkiä voi kokea missään muussa yhteydessä.

Hae siis vuoden 2017 tuutoriksi ja ole mukana järjestämässä huikeita fuksiviikkoja uusille opiskelijoillemme! Vielä on muutama päivä aikaa hakea; jätä hakemuksesi 28.2. mennessä!

 

– Oona & Iida

Makkaraperunoita kaikille!

By | Artikkelit | One Comment

Puheenjohtajan esittely ja asiaa jäsentyytyväisyydestä

Hola!

Oon Aino, alun perin espoolainen, nyt jo neljännen vuoden skinnarilalainen, ja saan kunnian toimia Enklaavi ry:n puheenjohtajana tänä vuonna. Näinä neljänä vuotena aikani on kulunut ahkeran opiskelun lisäksi maisteri- sekä kv-tutorina, LTKY:n edarin jäsenenä, töissä LUT:lla, Enklaavin projiksena, vaihdossa Madridissa, ja ihan silloin tällöin vaan kuluttamassa Kellarin, keskustan tai muiden paikkakuntien tanssilattioita. Niille, keille tästä huolimatta olen tuntematon kasvo, esittäydyn lyhkäisesti. Tykkään liikunnasta, mutta jos on muita kiireitä niin se on kyllä eka asia mistä tingitään. Tykkään myös ruoasta ja syön about mitä vain, paitsi suolakurkkuja tai oliiveja. Leivän päälle laitetaan juusto aina päällimmäiseksi. Oon perinyt isältäni pienen nörttiyden ja osaan useimmiten ratkaista tekniikkaan liittyvät ongelmat, Macin käyttö kylläkään ei suju. Oon hyvä hukkaamaan asioita, erityisesti avaimia. Osaan nauraa itselleni, välttämätön taito mun elämässä. Eiköhän tässä ollut tarpeeksi informaatiota… Puheenjohtajana haluan olla avoin ja helposti lähestyttävä, kannustaa muita hallituslaisia ja saada asiat tehtyä hyvin ja tehokkaasti niin, että Enklaavi on vuoden päästä vielä upeampi yhteisö.

Niin, millainen yhteisö Enklaavi on tällä hetkellä?

  • Perustettiin 1991
  • Noin 1400 jäsentä
  • 11-henkinen hallitus (+ 1 fuksivastaava)
  • 8 hallituksen alaista toimiryhmää + NESU-Enklaavi
  • Strategia luotiin ensimmäisen kerran vuosille 2015-2017
  • Arvot: Vastuullisuus, Avoimuus, Yhteisöllisyys ja Onnellisuus
  • Missio: Hyvinvoiva jäsen
  • Visio: Menestyvä ja arvokas ainejärjestö
  • Excursioita Pietariin, Uppsalaan, Budapestiin, Berliiniin ja San Franciscoon

Olimme mukana Universumin teettämässä vuoden 2016 Career Test -kyselyssä, johon saimme vastauksia yli sadalta jäseneltämme. Sain kyselyn tulokset käsiini tässä vuoden vaihteessa, ja ne olivat erittäin ilahduttavaa luettavaa. Kokonaisuudessaan jäsentemme tyytyväisyys opiskeluaikaansa meillä oli 8,2, joka pesee maan keskiarvon 7,6 ja monet muut opinahjot mennen tullen. Kaikki 100 % kyselyyn vastannutta kertoivat, että valitsisivat ehdottomasti LUT:n uudelleen opiskelupaikakseen, mikäli saisivat valita uudestaan. Nämä tiedot ilahduttavat varmasti itseni lisäksi entisten kilta-aktiivien mieltä, sillä ne kertovat, että olemme onnistuneet. Olemme oikealla tiellä kohti missiotamme, hyvinvoivaa jäsentä.

Kyselyn vastaajat arvostavat yliopistossamme erityisesti sen mainetta ja alhaisia elinkustannuksia sekä kokevat, että yliopisto suoriutuu hyvin alansa rankingeissa. Esille nousivat myös kansainvälinen fokus sekä vaihto-ohjelmat. Opiskelijakulttuurin puitteissa LUT:issa on ystävällinen ja avoin ilmapiiri, turvallinen kampus ja paljon verkostoitumista edistäviä tapahtumia. Tulevaisuutta ajatellen, opiskelijat kokevat, että meiltä valmistuneet ovat työllistyneet hyvin, ja LUT-tausta uskotaan olevan eduksi työnhaussa.

Hyvän palautteen lisäksi kysely toi tietoomme, mitä asioita yliopistossamme tai opiskelijakulttuurissa tulisi yhä kehittää. Muun muassa näihin teemoihin aiomme hallituksen kanssa tarttua tänä vuonna kehittäessä toimintaamme. Sen lisäksi, että järjestämme jäsenillemme asia- ja huvipitoisia tapahtumia ja pohdimme ratkaisua kiltiksen ikuiseen siisteyskysymykseen, teemme töitä edunvalvonnan saralla. Se tarkoittaa sitä, että säännöllisesti kokoustamme kauppatieteiden koulutusohjelman sekä koko Schoolin johdon ja opintohenkilökunnan kanssa, minkä lisäksi tapaamme myös ylioppilaskunnan ja muiden kiltojen edustajia. Näissä keskusteluissa viemme yliopiston tietoon kehityskohteita opiskelijanäkökulmasta ja pohdimme niihin yhdessä ratkaisua. Apunamme toimii jokaisen kurssin osalta keräämämme kurssipalaute, johon vastaaminen tästä syystä on erittäin tärkeä, ja jokaisen meidän opiskelijan vastuulla. Kopomme Elmeri kertoileekin varmasti vuoden aikana ajankohtaisia uutisia näistä keskusteluista.  Lisäksi, tämän vuoden Universumin Career Testin vastausaika on menossa, joten käyhän vastailemassa siihenkin – se on meille suuri apu pyrkimyksessämme palvella teitä mahdollisimman hyvin! 🙂

Linkki Universumin Career Testiin TÄSSÄ!

Kaiken kaikkiaan haluan toivottaa kaikille ihanaa alkanutta vuotta. Tällaisia ollaan mä ja Enklaavi nyt, katsotaan uudestaan vuoden päästä mihin ollaan tultu!

Aino

Ps. Huomasithan jo uuden palauteboksin? Täytä toiveesi niin ehkä se toteutuu.

Vain hallituselämää, osa 3

By | Artikkelit | No Comments

On sunnuntai ja on jälleen aika laittaa heti aamusta viikkotiedote menemään, päivittää nettisivuja ja ehkä vois tehdä vielä loppuun edellisen kokouksen pöytäkirjan ja päätöslistan. Samalla mietin jälleen kerran sitä näin hallituskauden lopulla, miten paljon kaikkea on mahtunut tähän vuoteen, jota on jäljellä ihan liian vähän. Tehtävää on ollut ihan älyttömästi ja hermoromahduksilta ei ole aina voinut välttyä, mutta se on ollut pieni summa siitä, mitä hallitusvuosi on tarjonnut mulle!

Vuosi sitten about tähän aikaan, olin intoa täynnä oleva fuksi. Olin enemmän tai vähemmän kiinnostunut opiskelun sijaan bilettämisestä ja hauskanpidosta. Mulla oli myös samalla hirveä probleema siitä miten sain ujutettua omat työvuoroni silloisessa työpaikassa niin etten missaisi yhtäkään tapahtumaa koko syksyltä… #1stworldproblems

Myönnän ettei mulla ollut minkäänlaista aikomusta lähteä mukaan järjestötoimintaan eikä mulla ehdottomasti ollut suunnitelmissa hakea viestintävastaavaksi. DIBS, lukihäiriö! Hoksasin kuitenkin heti hallitushaun avauduttua, että tää vois olla sittenkin se ’’mun juttu’’ ja lähdin itsevarmasti hakemaan kopon pestiä. Jälkikäteen ajateltuna mulla oli kyllä semisti pokkaa, sillä harvoin fuksit tätä pestiä hakevat. Syyskokouksessa kopon pesti vaihtuikin yhtäkkiä viestintävastaavaksi ja muistan vieläkin sen tajuttoman onnellisen fiiliksen, kun näin oman nimen valittujen listalla.

Hallituskausi on ollut ehkäpä elämäni hektisintä aikaa ja se on antanut mulle valtavasti! Ajankäytön hallinta, tehokas työskentely, esiintymistaidot ja kyky ottaa vastuuta ovat ensimmäisiä mieleen tulevia asioita. Mukaan on tarttunut niin paljon mieleenpainuneita tapahtumia, ettei yhden yksittäisen tarinan kertominen onnistu tällä kertaa. Esiin voisi kuitenkin nostaa vuoden alussa järjestettättävä hallitusristeily, kylteripäivät, Enklaavin 25. vuosijuhlat ja muut edustusreissut, jotka sain kokea yhdessä huippu porukan kanssa. Lisäksi olen vuoden aikana tutustunut moneen ihanaan ihmiseen ja saanut elinikäisiä ystäviä. Tämän hallitusvuoden jälkeen takataskussa on ehdottomasti lukematon määrä tarinoita ja muistoja loppuelämää varten, joita en tule koskaan unohtamaan!

<3 : Enklaavin viestintävastaava, Riikka

Vain hallituselämää, osa 2

By | Artikkelit | No Comments

Uskomaton, mieletön, unohtumaton, railakas, opettavainen, avartava, unohtumaton… Voisin jatkaa adjektiivien listaa vaikka kuinka pitkälle hallitusvuotta kuvaillessani. Eikä se edes ole vielä kokonaan ohi! Kun vajaa vuosi sitten istuin jännittyneenä syyskokouksessa, en voinut aavistaa millainen vuosi edessäni tulisi olemaan. Hetkeä myöhemmin, kun uusi hallitus oli valittu, ja tiesin kuuluvani osaksi kyseistä joukkoa, alkoi asia kirkastua mielessäni. Tomppa piti uutena puheenjohtajana meille heti lyhyen infon, ja loppuvuoden sekä tammikuun kalenteri alkoi täyttyä kaikesta mahtavasta. Meillä tulisi olemaan kiire, mutta kaikki olivat siitä vain innoissaan, sillä kalenterin merkinnät olivat mm. hallituksenvaihtosaunis, vuoden viimeinen halko (hallituksen kokous), hallitusristeily, Ekonomien järjestämä uusien hallitusten koulutusviikonloppu Intro ja Kylteripäivät!

Hallitukseen hakiessa moni varmasti miettii ensisijaisesti pestiä, joka kiinnostaa, mutta hallitustyöskentely on myös paljon muuta. Se on kokouksia, koulutuksia, Whatsapp-ryhmä täynnä turhia mutta sitäkin viihdyttävämpiä kuvia ja videoita, edustusreissuja vuosijuhlille, hengailua koululla hallitushommien parissa kun tenttilukeminen ei kiinnosta ja tietenkin jäsenistön hyväksi toimimista. Se fiilis, minkä itse saan, kun huomaan että jengillä on hauskaa tapahtumissa ja bileissä, jotka me ollaan järjestetty, on korvaamaton.

Kun mietin kulunutta vuotta, haikeus iskee väkisin mieleen, eivätkä kosteat silmäkulmat ole kaukana. Vuoden aikana olen tavannut älyttömän määrän uusia, ihania ihmisiä niin täällä Lappeenrannassa kuin ympäri Suomeakin. Olen oppinut paljon yleisestä hallitustoiminnasta, sekä varsinkin omasta pestistäni tapahtumajärjestämisestä. Lisäksi olen tämän vuoden aikana kiinnostunut esimerkiksi koulutuspolitiikasta ihan uudella tavalla kuunnellessani Tompan, Teemun ja Sebastienin keskusteluja aiheesta. Hallitusvuosi on myös opettanut paljon itsestäni, ja kehittänyt minua ihmisenä. Tiedän, minkälainen ihminen olen vastoinkäymisten ja onnistumisten, uusien tilanteiden ja ihmisten edessä, ja toisaalta tiedän nyt hieman paremmin miten näissä tulee toimia ja miten niihin pitäisi suhtautua. En tietenkään voi sanoa, että olisin nyt täydellinen projektivastaava tai hallitustoimija (myös sen kulunut vuosi on opettanut) mutta ainakin todella paljon lähempänä sitä. En ole vielä valmis luopumaan kaikista näistä asioista joita hallitus pitää sisällään, minkä vuoksi haenkin hallitukseen myös ensi vuodelle, tällä kertaa vain puheenjohtajaksi enkä projektivastaavaksi. Halu toimia hallituksessa vielä toinen vuosi, on itselläni hyvin vahva, ja se onkin yksi erittäin hyvä peruste, miksi hallitukseen kannattaa hakea. Meillä vaan on yksinkertaisesti ihan tajuttoman hauskaa! Jos siis koet sisälläsi kytevän hallituslaisen sielun, ja jokin pesti (tai pestit) kuulostaa sinulle juuri oikealta, älä epäröi, vaan hae!

<3:llä Rohkeutta hallitushakuun toivottaen, Lotta

Vain hallituselämää, osa 1

By | Artikkelit | No Comments

Hallitusvuosi 2016 alkaa vetelemään viimeisiään ja aika haikeilla fiiliksillä tässä alkaa itse kukin olemaan liikkeellä. Töitä on Enklaavin eteen painettu vuoden aikana lukemattomia tunteja, ja nyt alkaa olemaan aika sanoa heipat hallitukselle. Kokemuksena vuosi on ollut ihan mieletön.

Oma tieni hallitukseen alkoi aika tarkalleen vuosi sitten, kun yhdessä viestintävastaava-Riikan kanssa hieman empien ja vähän jopa peloissamme osallistuimme päädyssä järjestettävään hallitushaun avajaistapahtumaan. Kyseinen ilta oli käänteentekevä hetki, jonka vaikutukset tulevat näkymään koko yliopistossa viettämäni ajan. Nämä vaikutukset ovat vain ja ainoastaan positiivisia. Hakuprosessi hallitukseen oli tuossa vaiheessa itselleni todella jännittävä, ja näin jälkikäteen miettien ymmärtää, kuinka paljon on tämän vuoden aikana saanut itsevarmuutta ja kasvanut älyttömän paljon henkisesti. Uskon, että kaikki hallituksessa työskennelleet voivat samaistua tähän tunteeseen.

Pesti, johon hain oli itsestään selvä jo heti alusta alkaen. Olin samaistunut emännän pestiin jo saadessani fuksikyylefin kotiini kesällä, ennen kuin olin edes tutustunut yhteenkään tulevaan opiskelutoveriini, tai käynyt yhdessäkään tapahtumassa. Hyvä fiilis kyseisestä pestistä vain vahvistui vahvistumistaan vuosijuhlien kolkutellessa ovella ja viimeistään siinä vaiheessa, kun itse pääsin osallistumaan illallisjuhlaan työntekijäfuksina tiesin, että tähän mä haluan ja teen kaikkeni sen eteen, jotta saan järjestää Enklaavin vuosijuhlat 2016. Tässä sitä nyt ollaan. Vuosijuhlat takana, hallituspestiä jäljellä vain muutamia kuukausia ja taskut täynnä älyttömän hienoja ystäviä, kokemuksia ja tosi haikea fiilis. Vuosijuhlat on älyttömän hieno juhla ja haastava etappi, mutta uskon että seuraavan hallituksen isäntä ja emäntä tulee viemään postin kotiin vieläkin paremmin.

Kannustan itse suurella sydämellä kaikkia, jotka tuntevat itsessään sen pienen palon tätä meidän yhteisöä kohtaan hakemaan ja antamaan muille itsestään sen oman luovuuden ja ideat. Itse pääsin toteuttamaan itseäni suurella kädellä vuosijuhlaviikon osalta, sain päästää vihdoin oikeutetusti sisäisen perfekstionistini valloilleen ja päivääkään en ole tätä katunut. Emäntä 2016 kiittää.

Rakkaudella kaikille,

Laura 🙂

Fuksivastaava <3 Fuksit

By | Artikkelit | No Comments

Fuksiviikot – oi sitä ilon ja meiningin aikaa! Kesällä odotettiin jo innolla, että minkälainen porukka sieltä tänä vuonna oikein tulee ja voin jo heti sanoa, että ihan mieletön!!

Ennen itse virallisia fuksiviikkoja järjestettiin Back2Uni-bileet, jonne saapui tänä vuonna ihan mieletön määrä fukseja – fuksiryhmän pommittaminen siis kannatti! Otettiin innon vallassa tuoreet enklaavilaiset yliopistolla vastaan, kukin toistansa enemmän jännittyneenä… Mutta niin sen kuuluukin olla! Taitavimmat pääsi todistamaan taitonsa beerpongissa ja taisi siellä näkyä pari peppua heiluvan tanssilattialla 😉 Illan päädyttyä he olivatkin jo osa meitä 🙂

Maanantaina kampus kuhisi tuttuja kasvoja ja tuli taas mieletön fiilis, että opiskelen LUT:issa. Viime vuonna vietin ylivoimaisesti elämäni parhaimman vuoden ja tänä vuonna pääsen jatkamaan sitä vielä fuksivastaavana! Huikeeta! Ensimmäiselle viikolle mahtui vaikka mitä siistiä tapahtumaa jokaiselle päivälle, esimerkiksi fuksiolympialaiset! Fukseille oli järjestetty kymmeniä rasteja ympäri kampusta eri kiltojen toimesta ja meininki oli mahtava! Kilpailu oli kova ja fuksien vaatejono sitäkin pidempi 😉 Myös fuksivastaavista otettiin mittaa, mutta vaatteet eivät lentäneet päältä ihan yhtä innokkaasti kun muilla! Tälle viikolle mahtui myös mm. kiltisiltistä, lentistä ja kaikkea muuta pikkukivaa, joissa päästiin tutustumaan kaikki toisiimme! Tässä vaiheessa kukaan ei enää tuntunut tuntemattomalta – kiltikselläkin alkoi jo näkymään aktiivisesti fukseja! Supersuositulla Academic Adventure:lla fuksit pääsivät kokeilemaan rajojansa korkeissa paikoissa sekä puhaltamaan yhteen hiileen eri tehtävien parissa. Tämä päivä ja ilta jäi omina fuksiviikkoina ehdottomasti eniten mieleen! Illalla AA:n jatkoilla päästiin näkemään fukseilta mielettömiä lavavaltauksia sekä uskomatonta ja jopa odottamatonta heittäytymistä!

Mutta tämä ei suinkaan ollut vielä tässä – toinen viikko oli vielä edessä! Jottei tekstistä tulisi liian pitkää, tiivistän sen muutamaan lauseeseen! Ohjelmassa oli mm. kiltaolympialaisten kiltabiitsi, beach partyt, fuksisuunnistus ja Lappeenrannan poikkitieteelliset haalaribileet! Tähän kuului Saimaanrannan vedessä pulikoimista, öljypainia, räppirinkiä, Reino Nordin ja vaateettomia teekkareita – siis mieletön viikko!

Tätä tekstiä kirjoitettaessani ymmärsin, ettei näitä viikkoja oikein pysty sanoiksi pukemaan. Se mieletön Skinnarilan yhteishenki, joka tunnetaan ympäri Suomea kulminoituu juuri näille viikoille. Koko kampus vilisee yötä päivää haalaripukeisia opiskelijoita viettämässä elämänsä parasta aikaa :)!

Näin lopuksi voin sanoa, että fuksiviikot olivat kaikkea mitä odotinkin! Mikään näistä ei olisi ollut niin hauskaa, ellei fuksit olisivat olleet niin messissä kuin olivat! Voin ylpeänä sanoa, että olen tämän porukan fuksivastaava!

Terkuin, Agnesa ;)!

Huippusuosittu Enklaavin ja Suomen Ekonomien mentorointiprojekti tulee taas!

By | Artikkelit | No Comments

Mitä mentorointi oikeastaan on ja mistä ohjelmassa on pohjimmiltaan kyse? Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on avata projektia hieman enemmän, jonka jälkeen hahmottuvat toivottavasti niin ohjelman tarkoitus kuin sen hyödytkin.

Mentorointiprojekti on viety jo kaksi kertaa onnistuneesti maaliin, joten sen järjestämistä ei tänä vuonna tarvinnut miettiä montaa kertaa. Saatamme projektissa yhteen jo valmistuneet ekonomit eli mentorit, sekä mentoroitavat opiskelijat eli aktorit. Ohjelma on tarkoitettu kolmannesta vuosikurssista ylöspäin ja erityisesti maisterivaiheen opiskelijoille, mutta jos koet mentoroinnin olevan ajankohtainen jo opintojen aikaisemmassa vaiheessa, voit ilman muuta hakea mukaan.

Projektin alussa muodostetaan mentoriparit, jotka pysyvät koko ohjelman aikana samoina. Valmista runkoa ohjelmaa varten ei ole tehty, vaan parit saavat räätälöidä keskustelunaiheensa sekä tavoitteensa itse. Mentori voi esimerkiksi antaa sparrausta työelämää varten, kertoa omista kokemuksistaan eri uran vaiheissa tai kertoa tietystä yrityksestä tai toimialasta. Mentorointi ei kuitenkaan ole yksipuolista, eikä ainoastaan aktori toimi projektissa vastaanottavana osapuolena – keskustelujen on oltava aktiivisia ja aktorin on myös pystyttävä antamaan mentorille uusia ajattelun aiheita. Aktori voi esimerkiksi kertoa tulevaisuuden tekijöiden vahvuuksista, tämän päivän yliopiston kuulumisia tai omista ajatuksistaan työelämää kohtaan. Sinulla on myös mahdollisuus tuoda keskusteluun perinteisten aiheiden rinnalle jotain aivan uutta! Yhteinen sävel voi työelämän kiinnostuksen kohteiden tai pääaineen lisäksi löytyä esimerkiksi harrastusten kautta tai vaikkapa yhteisen elämänasenteen pohjalta.

Projekti kestää reilun puolen vuoden ajan, ja sen aikana järjestetään muutama yhteinen tilaisuus projektiin osallistuvien kesken. Projekti startataan käyntiin 7.10. Helsingissä. Tämän ohella parit ovat itse vastuussa yhteydenpidostaan ohjelman aikana. Toki on suositeltavaa nähdä pariaan kasvotusten, mutta kiireisinä aikoina kuulumisten vaihto onnistuu vaikkapa Skypessä tai sähköpostilla.

Viime vuonna projektissa mukana ollut Ilsa (5. vuosikurssin laskentatoimen opiskelija) kertoo kokemuksistaan näin:

Olin mukana Enklaavin ja Suomen Ekonomien järjestämässä mentorointiprojektissa viime vuonna, josta jäi aivan mahtavat fiilikset! Parivalinta oli nappisuoritus ja mentorini oli mielettömän ihana persoona. Sain häneltä paljon hyviä vinkkejä työnhakuun, vastauksia pohtimiini työelämän kysymyksiin ja koen myös urasuunnitelmieni selkeytyneen. Ennen kaikkea hän sai minut luottamaan itseeni ja omiin kykyihini sekä avarsi ajattelutapaani. Näimme projektin aikana useimmiten mentorini työpaikalla ja loppuvaiheessa kävimme jopa terassilla yhdessä Pidämme edelleen yhteydettä ja uskon, että tämä tulee jatkumaan vielä pitkään! Kannustan kaikkia lähtemään rohkeasti mukaan mentorointiohjelmaan, sillä tämä on sellainen kokemus, jota tulee muistelemaan ilolla vielä pitkään.

Heräsikö kiinnostus ohjelmaa kohtaan? Hae nyt mukaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen vpj@enklaavi.fi tai taru.hakkarainen@ekonomit.fiKerro hakemuksessa kolme mentoria, joiden aktoriksi haluaisit ja perusteluja näille valinnoille. Kerro meille myös, miksi haluat ohjelmaan mukaan. Haku on auki 29.9. asti!

Katso mukana olevat mentorit TÄSTÄ!

Terkuin,

Kylli-Taru

KESÄFIILIKSISSÄ

By | Artikkelit | No Comments

Taas on vuosi edennyt siihen vaiheeseen, että suurin osa opiskelijoista on sanonut heipat Lappeenrannalle kesän ajaksi ja lähtenyt töihin tai loman viettoon kotipaikkakunnalleen. Vapusta on kulunut vasta reilu viikko (josta iso osa meni vielä palautuessa…) eikä paluu arkeen ehkä ollut kovin helppoa. Omalta osaltani rento vapun vietto loppui nopeasti, kun heti sunnuntaina piknikin jälkeen matkasin kotiin äidin ruokien ääreen ja maanantaina tie vei jo uuteen työpaikkaan ja uusiin haasteisiin. Jos työt eivät ihan vielä kaikilla koputa nurkan takana, on työlistalla monilla tentteihin pänttääminen ja viimeisten noppien haaliminen kasaan.

Omalta osaltani voin sanoa, että Lappeenrannasta ja kavereista eroaminen aiheutti jonkinlaisia vieroitusoireita, enkä lopulta malttanutkaan pysyä poissa kuin viisi päivää ennen kuin ajoin täydellisessä kesäsäässä viikonlopuksi takaisin. Kiltahuoneella hengailu, satama ja Saimaa, sekä notski-ilta grillattuine vaahtokarkkeineen tekivät viikonlopusta täydellisen ja helpottivat ikävää. Onneksi Lappeenranta on kuitenkin suurimmalle osalle melko hyvien kulkuyhteyksien päässä, eivätkä yhdessä sovitut viikonloppuvierailut ole mahdottomia. Kesä on kuitenkin hyvää aikaa myös pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin kotipaikkakunnalla, jotka ehkä jäävät vähemmälle huomiolle kouluvuoden aikana. Aivojen nollaaminen opiskelumaailmasta kesän aikana tekee hyvää meille kaikille, jotta syksyn koittaessa jaksaa taas uudella innolla panostaa sekä opintoihin että tietysti myös siihen opiskelijaelämään.

Omalla kesän to do –listallani ovat ainakin rusketuksen hankkiminen, sen kuuluisan kesäkunnon etsiminen (ehkä sitten syksyllä se on löytynyt), uuden työn oppiminen sekä ehdottomasti kavereiden tapaaminen. Olennaisesti kesään kuuluvat myös uiminen, grillaaminen, jonkinlainen road trip, ulkona liikkuminen, mökkeily ja säästä nauttiminen. Lisäksi kesällä on totta kai hyvää aikaa valmistautua tulevaan vuoteen, lukea ehkä tentteihin (tai sitten ei…), miettiä kandin aihetta, järjestellä ensimmäisiä tapahtumia ja pohtia milloin tekisi pakollisen reissun Suomenlahden toiselle puolelle jotta fuksiviikkojen nesteytyksen saisi kuntoon.

Vaikka koulun (vapun) loppumisesta onkin niin vähän aikaa, ja viihdyn töissä hyvin, odotan jo nyt malttamattomana elokuun loppua ja uutta lukuvuotta Kaikki vanhat tutut tulevat taas kesän jälkeen takaisin, ja uudet fuksit saapuvat kampukselle. Lukuvuosi käynnistetään tietysti Back to Unin merkeissä, joten syksyssä riittää odotettavaa ja jännitettävää koko kesän ajaksi. Mukavaa, rentouttavaa ja toivottavasti erittäin aurinkoista kesää kaikille, nähdään syksyllä!

Terkuin, Lotta

Tutorleiri 2016 Larin silmin!

By | Artikkelit | No Comments

Hämmennys, jännitys ja innokkuus. Nämä olivat tunteitani ensimmäisenä päivänä, kun kävelin LUT:in ovista sisään viime syksynä. Yliopistorakennus oli valtava ja ihmisvirta lähes loputon Kohtalontoverini olivat helposti tunnistettavissa. Ne olivat niitä, joiden silmät pyörivät päässä kuin flipperin kuulat ja vanhoja konkareita puolestaan ne, jotka kävelivät päättäväisen näköisinä valitsemaansa suuntaan samalla vinosti hymyillen ja katsoen hämmentyneitä fukseja. Jännitys alkoi kasvaa, kun tutor-ryhmiin jako lähestyi. Keitä ryhmään tulee ja millainen tutor, olivat päällimmäisiä mietteitäni. Kun nimeni huudettiin ja menimme ryhmämme kanssa syrjään, pääsin vihdoin näkemään ihmiset keiden kanssa tulisin ensimmäiset päiväni viettämään. Ryhmämme oli kuin kermakakku; kahdeksalla pojalla rakensimme vahvan ja makoisan perustan johon ainoa tyttöjäsenemme toi kerman päällysteeksi. Eloisa ja värikäs tutorimme oli selvästi kirsikka kakun päällä.

Tutor-ryhmän muut fuksit sekä itse tutor, ovat ensimmäinen ihmiskontakti uudessa ympäristössä. Siitä syystä on erittäin tärkeää, että tutor on tehtäväänsä pätevä. Tutoriksi valittiin vähintään yhden vuoden opiskelleita opiskelijoita. Hakijat tekivät ensin kirjallisen hakemuksen, jonka jälkeen he kävivät sekä ryhmä- että yksilöhaastattelussa, joiden perusteella tulevat tutorit valittiin.

Kaikki tutoriksi valitut osallistuivat koulutusleirille Marjolan kokoushotellissa. Leirillä meidät jaettiin kahdeksan hengen ryhmiin, ikään kuin demonstroimaan tutor-ryhmää. Aamupäivällä meillä oli rastikierto, jossa jokainen ryhmänjäsen toimi vuorollaan ryhmänjohtajana. Rasteilla oli erilaisia ryhmähenkeä luovia ja kehittäviä tehtäviä. Tämän jälkeen syötiin herkullistakin herkullisempi lounas. Liekö itse Jyrki Sukula käynyt ehostamassa Marjolan kokoushotellin tilat sekä tarjoilupuolen? Iltapäivällä ohjelma jatkui oppituntien merkeissä. Oppitunneilla meille annettiin eväitä tutorina olemiseen; kerrottiin mm. mitä kaikkea Lappeenrannassa voi tehdä, mistä kysyä apua millaisessakin tilanteessa sekä yleistä informaatiota tutoroimisesta. Ainakin ryhmä 1, eli A-team, piti huolen omasta viihtyvyydestään. Viettelys, houkutus ja kiusaus kävivät liian suuriksi ja jokainen vapaa minuutti ja ehkä muutama minuutti sieltä täältä oppituntienkin päältä käytettiin Temptation Islandin katsomiseen.

Päivällisen jälkeen, joka sekin taisi olla Sukulan Jyrkin tuunaama, ohjelma jatkui Workshopilla, jossa kaksi ryhmää yhdistettiin pohtimaan annettuihin kysymyksiin vastauksia. Kysymykset valmistivat meitä tutor-kandidaatteja fuksiviikkoja varten. Workshopin jälkeen nähtiin huima Cheerleading esitys, jossa nuoret lapsukaiset heittelivät ja roikottivat vielä nuorempaa lapsukaista. Muutamaan otteeseen sydän kävi kurkussa, kun nuorimmaisen tytön hiukset viistivät jo Jyrki Sukulan ehostamaa Marjolan lattiaa. Ilmeisesti nuorukaisilla tilanne oli koko ajan kuitenkin hallinnassa, vaikka se ei kyllä katsojan silmään siltä näyttänytkään. Cheerleaderit puhuivat meille stunttiensa välissä yhteistyön merkityksestä. Cheerleading esityksen jälkeen seurasi omat aiemmin päivällä valmistelemamme näytelmät. Aavikkopallojen vierittyä sivuun ja kysymysmerkkien tuulahdettua pois ihmisten päiden päältä, oli luvassa rastikierron palkintojen jako. Tuomareilla oli ilmeisesti mennyt pisteet sekaisin, kun A-team ei voittanutkaan. No ei vaiskaan, onnittelut voittajille ja oikeasti näytelmätkin olivat ainakin surkuhupaisia.

Ilta oli nyt valmis alkamaan. Saunat oli tulilla ja avantokin oli valmiina. A-team aloitti illan muutaman huurteisen ja TIS16 parissa. Illan mittaan otettiin epävirallinen kylterit vs. teekkarit avantokisa, jonka tietysti kylterit voittivat ja vielä murskalukemin 11-3. Saunomisen yhteydessä oli mahdollisuus paistaa itselleen makkaraa ja lettuja, ettei tarvitse tyhjällä vatsalla painaa koko yötä. Kun saunominen ja yleinen sosialisoituminen alkoivat hiipua, oli aika vielä viimeisen kerran antautua kiusaukselle, itse kukin omalla tavallaan.

Aamulla oli aika siirtyä Jykän viilaamalle brunssille ja remontoida huoneet takaisin palautuskelpoiseen kuntoon. Tämän jälkeen oli aika nauttia auringon lämmöstä laiturilla. Perjantaipäivä kulutettiin pitkälti pelailemalla erilaisia ulkopelejä, kuten esimerkiksi kiikkuboltsii, Ninjaa ja kuka pelkää tutor-kandidaattia. Mahtui ohjelmaan vielä yksi oppituntikin, mutta hieman tuntuu siltä että kuulijat sekä kuunneltava olivat sen verran väsyneitä, ettei siitä ihan hirveästi jäänyt käteen.

Kokonaisuudessaan tuntuu, että olen nyt valmis tutor, ainakin melkein. Minulla on tutor-pari, paljon tutor-kavereita, hyviä ohjeita ja ideoita sekä reipas ja avoin mieli. Odotankin nyt tutorointia ja omaa fuksiryhmää entistä enemmän, olispa jo syksy!  Tiedän miltä tuntuu tulla uuteen ympäristöön ja kuinka hämmentynyt silloin itse olin. Onneksi kuitenkin minulla oli erinomainen tutor, joka osasi ohjata meidät aina oikeaan paikkaan ja hyvään vauhtiin opintojen aloittamisessa. Hän on toiminut minulle hyvänä esimerkkinä ja haluan olla omille fukseilleni vähintään yhtä hyvä. Syksyä, fuksiviikkoja ja tutor vuotta odotellessa!

– Lari

 

Fuksivuosi: Millainen se on? Lue fuksimme Iidan ajatuksia ensimmäisestä vuodesta Skinnarilassa!

By | Artikkelit | No Comments

Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan olevani tilanteessa, jossa olen nyt. Takana oli rankka kevät ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeisiin valmistautumisen kanssa. Pääsykokeen jälkeen en tarkastanut pisteitäni, vaan päätin odottaa tulosten tulemista. Olin aika varma, etten ollut saanut tarpeeksi pisteitä ja etten pääsisi ensimmäisellä yrityksellä kauppikseen.

Heinäkuussa elämäni kuitenkin muuttui, kun sain kuulla päässeeni Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon. Tunteeni Lappeenrannasta olivat kuitenkin sekavat. Ykköstoiveeni oli ollut Aalto, koska olen kotoisin pääkaupunkiseudun tuntumasta. Lappeenranta siis kuulosti pieneltä ja kaukaiselta. Tiesin kuitenkin, etten jaksaisi toista yhtä rankkaa kevättä ja päätin ottaa opiskelupaikan vastaan. Tuota päätöstä en ole katunut hetkeäkään.iida

Tulin Lappeenrantaan yksin tuntematta oikeastaan ketään. Olin innoissani ja myös jännittynyt, mutta positiivisin ja avoimin mielin alusta alkaen. Kaikki alkoi fuksiviikoilla, jotka olivat todellakin yhtä railakkaat kuin oli kerrottu. Ne olivat ehkä parhaat kaksi viikkoa koko vuoden ajalta ja parasta oli kaikenlaisten tapahtumien ja hauskanpidon ohella uusien tuttavuuksien määrä. Lähes kaikki täällä olivat samassa tilanteessa; tulleet lähes yksin uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Saman henkistä porukkaa löytyi siis heti. Kaikkien uusien tuttavuuksien nimiä ei millään voinut muistaa ensimmäisillä viikoilla, mutta pikkuhiljaa nimet painuivat mieleen ja ystävyyssuhteita alkoi syntyä.

”Hyvässä seurassa koululla saattaa tulla vietettyä aikaa jopa kellon ympäri.”

Kavereiden kanssa hengaillaan koulussa ja koulun ulkopuolella. Yhdessä on osallistuttu kaikenlaisiin tapahtumiin; käytiin esimerkiksi Hämeenkadun approilla Tampereella, kylteripäivillä Helsingissä ja laskettelemassa Rukalla. Myös useammilla sitseillä on tullut käytyä ja aina on ollut mahtava meininki. Jotkut kävivät myös ulkomaan excursiolla Budapestissa ja on sitä myös muiden opiskelijajärjestöjen tapahtumissa tullut pyörittyä. Näillä reissuilla on saanut vaan lisää kavereita ja mielettömiä kokemuksia! Toisaalta kyllä täällä myös oikeasti opiskellaan ja siihen koululla on loistavat puitteet. Lähes kaikkiin tiloihin pääsee kellon ympäri eli ryhmätöitä väännetään tarvittaessa yötä myöten. Välillä on kuitenkin tarvetta tauolle ja silloin käydään esimerkiksi kiltahuoneella pelaamassa änäriä tai juomassa kahvia. Hyvässä seurassa koululla saattaa tulla vietettyä aikaa jopa kellon ympäri.

iidablogi1Lappeenrannassa asuminen ja eläminen on monella tapaa erilaista kun esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Palvelut ovat lähellä ja kampusalueella on useita ravintoloita. Ruokailu on myös halpaa ja aika helppoa, ei tarvitse joka päivä laittaa itse ruokaa. Koululla on myös muutama kuntosali ja mahdollisuus osallistua ryhmäliikuntoihin; itse esimerkiksi käyn pelaamassa sählyä huikealla porukalla tyttöjen mimmisäbässä joka tiistai. Asunnotkin ovat täällä huomattavasti halvempia ja niitä riittää kaikille opiskelijoille. Kun sain kuulla päässeeni Lappeenrantaan, laitoin heti asuntohakemuksen menemään ja jo seuraavana päivänä tarjottiin asuntoa! Eipä tarvinnut stressata asunnon saamista enää koulun alkaessa. Ehdottomasti plussaa on myös kaunis Saimaan ympäristö.

Opiskelijaelämä on siis kaikin puolin aivan mahtavaa Lappeenrannassa. Ensimmäinen vuosi on ollut paljon huikeampi kuin osasin odottaa. Nyt jo on muodostunut ystävyyssuhteita, joiden tiedän kestävän loppuelämän. Kavereiden kanssa puhutaankin jo, miten selvitään erossa kesällä, kun osa palaa kotiseuduilleen töiden perässä. Tässä vaiheessa eletään kuitenkin kevättä siinä kohtaa, että Vappu on vielä edessäpäin. En epäile hetkeäkään, etteikö Vapun ajasta tule huikea lopetus tälle lukuvuodelle! En myöskään malta odottaa, mitä seuraava vuosi, tai oikeastaan seuraavat vuodet Skinnarilassa tuovat tullessaan. Varmaa on kuitenkin se, että yhtä hyvää meininkiä ja yhteishenkeä ei löydy mistään muualta. Skinnarilan henki onkin jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Se täytyy kokea itse.

Mikaela on vuosi sitten opintonsa Lappeenrannan teknillisessä Yliopistossa aloittanut kauppatieteiden opiskelija. Lue, mitä fuksilla on sanottavaa!

By | Artikkelit | No Comments

IMG_4015-washed Kesällä sain jännittävää postia. Olin hakenut kauppakorkeaan opiskelemaan ja nyt se olisi virallista. Ensimmäinen opiskeluvuoteni
Skinnarilassa alkaisi syyskuussa ja edessä olisi muutto – omaan asuntoon uudelle paikkakunnalle, jossa en ollut aikaisemmin koskaan käynyt.


Olin lukenut pääsykokeisiin ahkerasti useamman kuukauden ajan ja ollut hyvällä valmennuskurssilla, mikä varmasti auttoi sisäänpääsyyn. Aloin tutkimaan eri valmennuskursseja hyvissä ajoin ja varasin paikan kurssilta. Tästä se lähtisi! Uurastus palkittiin kesällä, kun koulun ovet aukesivat Lappeenrannan teknillisen Yliopiston Kauppakorkeaan.

Sain edullisen kaksion läheltä koulua, mikä on mahtava juttu. Moni opiskelija haluaa Lappeenrannassa asua koulualueella, mikä tarkoittaa, että kaveritkin ovat aina lähellä. Hinnat eivät myöskään ole päätä huimaavia, ja näin pääkaupunkiseutulaisen silmin oli oikeasti mahtava juttu päästä juuri Lappeenrantaan. Pystyi muuttamaan omilleen, itsenäistyä ja saada asunnon erittäin huokeaan hintaan vuokrattua.

MikaelaPhoneSyksy2015-321-washed

Ensimmäiset viikot Skinnarilassa olivat täynnä mahtavia tapahtumia. Ja kyllä – ne oikeasti ovat niin mahtavia kuin puhutaan! Edessä oli tutustumisiltoja, bileitä, makkaran paistoa iltaisin rannalla ja beach volleyta, fuksisuunnistus kaupungin keskustassa, ensimmäiset akateemiset pöytäjuhlat eli fuksisitsit, seikkailupäivää ulkoilusaaressa, sekä tietysti viikot kruunaava Saimaa Student Festival, eli opiskelijoille järkätyt festarit. Kaikkeen kannattaa lähteä rohkeasti mukaan. Joitakin vanhoja tuttuja oli aikaisemmin aloittanut jo opintonsa Lutissa, mutta nyt olisi edessä täysin uusiin ympäristöihin ja ihmisiin tutustuminen. Fuksin muistilistalla mukana voisi olla oikeastaan reipas ja rohkea mieli, avoimuus, ja sen muistaminen, että kaikille kaikki on vielä uutta ja kaikki ovat samassa tilanteessa – eli vaikka kaikki ovat vielä yksin, ei näiden viikkojen jälkeen tarvitse yksin olla! Fuksiviikoilla saa varmasti omanhenkistä seuraa ja luultavasti kokonaisen uuden kaveriporukan. Miltä kuulostaisi? Aika mahtavalta, sen voin kertoa!

gemmi-washed

Kuva: Haippi Oy / K. Heino

”Ensimmäiset viikot Skinnarilassa olivat täynnä mahtavia tapahtumia. Ja kyllä – ne oikeasti ovat niin mahtavia kuin puhutaan!”

Olemme vuoden aikana matkustaneet muun muassa Tampereelle Hämeenkadulle approilemaan, Turkuun Pikkulaskiaiseen, Rukalle laskettelemaan ja järjestettiinpä jopa ulkomaan excursio Budapestiin! Nämä matkat tulee muistamaan pitkään ja ne piristävät opiskeluaikaa. Kun opiskelun sovittaa yhteen lukuisien tapahtumien kanssa, on opiskelu oikeasti todella ihmisen parasta aikaa. Yhteishenkeä rakennetaan jo fuksiviikoista alkaen ja koin heti Lappeenrannan opiskeluympäristön omakseni. Kaikkeen kannattaa lähteä innolla mukaan, sillä fuksivuoden muistot säilyvät läpi elämän ja näitä asioita tullaan muistelemaan yhdessä pitkään. Olen todella kokenut eläneeni täysillä. Ihmiset ja ystävät kruunaavat opiskeluajan ja on hieno tunne, kun kokee kuuluvansa johonkin. Lappeenranta on opiskeluympäristönä todella antoisa. On mahtavat harrastusmahdollisuudet, paljon tekemistä, opiskelurauha sekä opiskelun tueksi paljon erilaista sosiaalista tapahtumaa. Ja ei ole muuten ollenkaan paha kävellä aamuisin kouluun, kun sen tekee Saimaan rannalla!

Alkuvuoden ajatuksia!

By | Artikkelit | No Comments

Istun junassa matkalla Lappeenrannasta Helsinkiin, missä on tullut vietettyä vuoden alusta useiden tapahtumien verran päiviä. On pilvinen talvipäivä helmikuun lopulla ja väännän hädissään tätä blogitekstiä, jota en muuten kerkiäsi kirjoittamaan. Edessä on tiukka viikko pitäen sisällään kahdet vuosijuhlat Helsingissä. En valita onhan nämä juhlat hallitustyöskentelyn suola, mutta hieman kyllä pelottaa tuleva rutistus.

Vuoden alku on ollut mielenkiintoista ja tapahtumarikasta aikaa. Oman mausteensa alkuvuoden kiireisyyteen ovat tuoneet kouluumme kohdistuvat suuret muutokset. Viestintää ainejärjestön ja yliopiston välillä on yritetty parantaa selvästi ja yhteistyö on lähtenyt käyntiin hyvissä merkeissä. Tehtävää kuitenkin vielä riittää, mutta henkilökohtaisesti olen tyytyväinen siitä, että opiskelijoiden osallistaminen on ollut parempaan suuntaan. Leikkaukset olivat suuret ja valitettavat, mutta onneksi ne ovat kuitenkin nyt takana päin. Lisäksi ilmoitus yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhdistymisestä on suuri juttu, jossa koulujen johto yhdistetään yhden katon alle. Tähän suuntaan ollaan menossa ja koulumme toimii tässäkin kuin edelläkävijänä Suomessa. Oli hienoa nähdä, kun yhdistymisprojektia vetämään ja koulumme uudeksi rehtoriksi valittiin Enklaavin oma poika Juha-Matti Saksa, joka on aikoinaan toiminut myös Enklaavin puheenjohtajana. Saksa tuo varmasti oman persoonallisuutensa kautta tekemisen meiningin fiilistä organisaatioon. Suhtautukaa uudistuksiin avoimin mielin, sillä toimintaa pyritään jatkuvasti kehittämään ja se vaatii muutoksia. Ei haluta tyytyä paikalla pysymiseen, vaan halutaan mennä jatkuvasti eteenpäin. Tämä on hieno asia ja on mahtavaa olla mukana tälläisessa.

”Suhtautukaa uudistuksiin avoimin mielin, sillä toimintaa pyritään jatkuvasti kehittämään ja se vaatii muutoksia.”

Pakollisen koulutuspolitiikka pläjäyksen jälkeen junassa istuessani mietin, että mistä oikein haluaisin kirjoittaa. Katseeni samoili ulos ja ihalin ohi viliseviä maisemia, mikä jälkeen kiinnitän huomioni kanssamatkustajiin. Junassa istui myös tällä kertaa, vaikka minkälaista sankaria. Ihmisiä on niin monenlaisia, jotka ovat niin erilaisissa tilanteissa ja elävät niin erilaisia elämiä. Kuinka hienoa aikaa opiskeluaika oikeasti on ja kuinka nopeasti se on ohi, jonka jälkeen. Syvällisiä ajatuksia näin keskiviikko iltapäivään, tiedän. Onneksi työelämä tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta.

Voimme kaikki olla ylpeitä itsestämme, että olemme päässeet kouluun sisälle. Usein kaiken kiireen keskellä huseeratessa unohtuu miten mahtavassa tilanteessa ollaan. Kaikilla on keinonsa selvitä läpi rankan arjen. Henkilökohtaisesti minulle kaksi tärkeintä, jotka saavat minut jaksamaan päivästä toiseen ja olemaan oma iloinen itseni ovat ystäväni sekä perhe, minne lähen silloin tällöin karkuun arkea ja palautumaan raskaasta rallista. Tapani antaa kaikki peliin ei ole kevyimmästä päästä, mutta veljeni sanoi hyvin, että itsehän olet kuoppasi kaivanut. Ajatusmaailmaani kuuluu, että yliopisto-opiskelu on juuri sellaista mitä itse siitä teet ja mitä enemmän annat sitä enemmän saat. Näillä lausahduksilla lähdemme kohti kevättä ja kohti uusia tuulia.

– Tom Helenelund

NESU-Dagen 2016

By | Artikkelit | No Comments

Nyt on takana huikein tapahtuma, jota olen NESU-kausieni aikana päässyt järjestämään. NESU-Dagen muistutti taas siitä, miksi ylipäätänsä olen mukana NESU-toiminnassa ja miksi tällaisten järjestöjen olemassaolo on tärkeää. NESU-Dagen on siis tapahtuma, joka kokoaa kaikki Suomen kauppakorkeakoulujen NESU-hallitukset yhteen yhden ihanan viikonlopun ajaksi. Dagenien aikana pidetään puheenjohtajiston kokous, maakokous sekä vuoden eeppisimmät sitsit. Osanottajia oli ympäri Suomea ja viikonlopun aikana jokaisen Suomen kauppakorkean värit leiskuivat haalareissa, joiden omistajien opintouran pituus vaihtelee untuvikkofukseista kokeneisiin ja karaistuneisiin n:nnen vuoden fukseihin.

Viikonloppu pärähti perjantaina käyntiin NESU:n puheenjohtajien kokouksella Kellarissa. Perjantaina oli myös mahdollisuus muille innokkaille tulla aloittamaan Dagenien vietto. Ja niitä innokkaitahan riitti. Tunnelma oli alusta alkaen mahtava. Jo vanhat tutut pääsivät tapaamaan toisiaan ja täysin uudet kasvot pääsivät tutustumaan muihin NESU-toimijoihin kertaheitolla. Kun bussit sitten yöllä lähtivät kohti Dagenien pitopaikkaa Hytin VPK:ta, tuli nopeasti tajuttua, että tänä viikonloppuna ei paljoakaan tulla nukkumaan. Juttua riitti monella pitkälle aamuun.

Lauantaina vieraiden ja järjestäjien kömmittyä kuka mistäkin nukkumapaikasta ylös alkoi illalla järjestettävien sitsien ja sitä ennen pidettävän maakokouksen ja workshoppien järjestely. Maakokouksessa käytiin läpi kaikkia NESU-kaupunkeja koskevia asioita ja kuultiin jokaisen kaupungin kuulumiset. Workshopeissa päästiin vaihtamaan näkemyksiä ja toimintatapoja kaupunkien kesken. Workshoppeja järjestettiin sekä  pestikohtaisesti, että kaikkia toimijoita koskevista asioista. Lauantain vei päätökseen illalla järjestetyt sitsit. Viime vuonna ollessani ensimmäistä kertaa Dageneilla muistan yllättyneeni siitä, kuinka kovaa Helan går kajahtaa monen monet sitsit kokeneista kurkuista ja miten yhden laulun saa venytettyä puolituntiseksi maratonsuoritukseksi. Tämänkin vuoden Dagen-sitsien ainoa pettymyksen kohta oli kun My heart will go on alkoi ja sitsien tajusi olevan lopussa. Tänäkään iltana ei pää kohdannut tyynyä kuin vasta aamun tunneilla ja nukkumaan mentiin vasta kun silmät eivät enää meinanneet pysyä auki. 

Sunnuntaina oli vielä sillis-aamiaisen verran aikaa olla uusien tuttavuuksien seurassa. En ollut varautunut Dagen kopiosiihen kuinka haikeaa oli katsoa kun bussi Matkakeskukselle ajoi Hytin pihasta pois. Viikonlopun aikana oli tutustunut aivan mielettömän hienoihin ihmisiin ja kutsuja muihin kaupunkeihin vaihdettiin viimeisten halausten yhteydessä runsain mitoin. Tämä on sitä kuuluisaa verkostoitumista parhaimmillaan.  Tämän takia olen mukana NESU-toiminnassa. Ne suhteet, joita NESU:n kautta luodaan ylittävät kaupunkien ja jopa maiden rajat. On mahtavaa tietää, että mihin tahansa Suomen kauppakorkeakaupungeista meneekin, tuntee aina jonkun, jolle soittaa. Näiden suhteiden arvo on jotakin mittaamattoman arvokasta.

 

Nyt kuitenkin levätään hetki ja käännetään katse kohti seuraavia sitsejä.

 

Emmi Lepistö, NESU-Enklaavin Puheenjohtaja

Enklaavi ja Optimi BudaBESTissä

By | Artikkelit | No Comments

Loka-marraskuun vaihteessa Enklaavi ja Optimi viettivät lähes tulkoon viikon Budapestissä yhteisexcursiolla. Nyt, kun reissun rasituksista on jo hieman toivuttu, ajattelinkin täällä blogin puolella hieman valottaa teille, mitä kaikkea noihin kuuteen päivään oikein mahtuikaan. Tämä varmaan toimii myös hyvänä muistin virkistyksenä niille matkaajille, joiden muistikuvat syystä tai toisesta ovat hieman hataria.

Day 1
Tiistaina puolen päivän jälkeen bussilastillinen enklaavilaisia suuntasi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Pakko myöntää, että vähän jännitti, olinhan suunnitellut reissua jo puoli vuotta, ja nyt se sitten vihdoin toteutui. Matka lentokentälle sujui hyvin, ja lentokentällä mukaan matkaseurueen liittyivät optimilaiset Joensuusta. Edes lennon pieni myöhästyminen ei haitannut matkaajia, vaan excuilijat valloittivat lentokoneen etuosan ja varmistivat, että koneessa pysyy lennon ajan tunnelma yllä. Budapestin lentokentällä onnistuimme kuin onnistuimmekin löytämään oikeat bussit, jotka kuljettivat meidät hotellille. Majoittumisen jälkeen porukka hajaantui ruokailemaan (ja ehkä jopa juomaankin jotain), ja hotellin läheisessä Beer ’n’ Burger -ravintolassa näkyikin yllättävän paljon tuttuja kasvoja.

Day 2
Keskiviikolle emme olleet varsinaisesti varanneet mitään erityistä ohjelmaa, mutta halukkaille järjestettiin aamupäivällä kaupunkikierros, jonka jälkeen kaikki lähtivät tutustumaan kaupunkiin itsenäisesti. Ainakin allekirjoittanut matkaseuruineen heti ensimmäisenä päivänä shoppailun lomassa lounaalla havaitsi, että ravintolassa viini on vettä halvempaa, joten viini olikin oivallinen valinta ruokajuomaksi. Illalla lähestulkoon kaikki lähtivät tutustumaan paikalliseen erikoisuuteen eli rauniopubiin, joka oli ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Rauniopubi Szimplasta suurimman osan matka jatkuikin vielä illalla yökerho Instantiin, jonka osa matkaseurueesta oli jo edellisenä iltana käynyt testaamassa.

Day 3
Torstaina heti aamupalan jälkeen (kuka ehti aamupalalle, kuka ei) suurin osa matkaporukkaa suuntasi metrolla Szchenyin kylpylään, jossa ihanan lämpimät ulkoaltaat jo odottivat eilisestä vielä hieman väsyneitä matkaajia. Kylpeminen oli aamupäivälle juuri sopivaa ajanvietettä, sillä melko monen edellinen ilta Instantissa ei ollut ainakaan päättynyt liian aikaisin. Vaikka kylpylässä oli viihtynyt hyvin pidempääkin, täytyi meidän kuitenkin lähteä jatkamaan matkaa, sillä alkuillasta oli vielä luvassa yritysvierailu unkarilaiselle viininvalmistajalle Törleylle. Törleyllä pääsimme tutustumaan ensin niin kuohuviinin valmistuksen kuin itse Törleynkin historiaan. Tämän jälkeen pääsimme vielä vierailemaan viinikellareissa, joissa valmistusprosessi osittain tapahtuu. Viinikellareissa saimme myös tietoa erilaisista kuohuviiniin valmistusmenetelmistä, joten tämän reissun jälkeen varmasti kaikki osaavat kertoa, mitä esimerkiksi ”Méthode Traditionelle” tarkoittaa. Vierailun totta kai kruunasivat kuohuviinimaistiaiset. Maistiaisten lisäksi ainakin itselleni vierailun kohokohta koitti vielä loppuvaiheessa, kun pääsimme Törleyn omaan pieneen kauppaan ostamaan heidän tuotteitaan. Saattoi olla, että muutama pullo tarttui mukaan kotiin vietäväksi.

12238216_1161315163881830_3235934745087463895_o

Day 4

Perjantaina olikin luvassa yritysvierailujen täyteinen päivä, sillä aamulla vierailimme ensin Suomen Suurlähetystössä, jonka jälkeen jatkoimme vielä matkaa EY:n toimistolle. Voi olla, että muutamilla edellinen ilta oli saattanut hieman venähtää, sillä muutamia ikäviä viime hetken peruutuksia osallistujien osalta yllättäen ilmeni aamulla. Joku oli tainnut jopa yön aikana sairastua vatsatautiin?!? Molemmat vierailut olivat kuitenkin onnistuneita, ja niiden jälkeen oli hyvin aikaa valmistautua illan jokilaivaristeilyä varten. Illalla pääsimmekin jokilaivaristeilyllä katselemaan Budapestin maisemia iltavalaistuksessa, ja pakko sanoa, että olihan kaupunki iltavaloineen upean näköinen!

12244421_1161315257215154_3055191466437529616_o

Day 5

Lauantaina yhteinen ohjelma oli sijoitettu vasta alkuiltaan, mikä oli selkeästi hyvä ratkaisu, sillä edellinen ilta ei selvästikään ollut monienkaan excuilijoiden osalta päättynyt yhteiseen risteilyyn. Kunkin vietettyä päivän haluamallaan tavalla keräännyimme alkuillasta yhteen ja lähdimme  viettämään viimeistä iltaa Budapestissä yhteisen ruokailun merkeissä. Matkaajat vaikuttivat tyytyväsiltä ravintolan tarjotaan, sillä saihan siellä syödä ja ennen kaikkea juoda niin paljon kuin halusi. Jotain ravintolareissun meiningistä saattaa kuitenkin kertoa se, että ryhmän juomatarjoilu pääsi loppumaan hieman ennen aikojaan. Se ei kuitenkaan hidastanut menoa, vaan iltaa lähdettiin vielä yhdessä viettämään tutun ja turvallisen Szimplan kautta päätyen Hello Baby –yökerhoon. Huhu kertoo, että osa matkaseurueesta odotti niin malttamattomana pääsyä Hello Babyyn, että he maksoivat 150€ VIP-sisäänpääsystä, jottei ovella tarvinnut jonottaa.

Day 6

Reissun viimeinen päivä oli koittanut, ja oli aika kerätä tavarat kasaan sekä luovuttaa huoneet. Tosin jo pelkästään huoneiden luovuttaminen aiheutti omat haasteensa, sillä huoneiden luovuttaminen klo 11 oli melko aikaista monen matkaajan makuun. Tämän jälkeen kukin vietti päivää haluamallaan tavalla, sillä lento lähti vasta illalla. Oli kuitenkin selkeästi havaittavissa, että meno ei ollut aivan yhtä railakasta kuin aiempina päivinä…mahdollisesti lievä matkaväsymys alkoi jo painaa? Väsymyksestä huolimatta kaikki excuilijat selvittivät tiensä aina lentokoneeseen asti ja kaikki pääsivät kuin pääsivätkin turvallisesti ja hengissä takaisin Suomeen. Lentokoneessakaan meno ei kuitenkaan ollut aivan samanlaista kuin menomatkalla, jännä juttu.

 

Kaiken kaikkiaan mielestäni reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut, vaikka itse sanonkin. Kuvan perusteella vielä viimeisenäkin päivänä matkanjärjestäjää on jaksanut hymyilyttää, joten voisin tulkita sen ainakin omalta osaltani onnistuneen reissun merkiksi. Toki mukaan mahtui ”pieniä kommelluksia”, mutta ne eivät kuitenkaan tuntuneet menoa haittaavan. Kaikki pääsivät kuitenkin enemmän tai vähemmän täysissä sielun ja ruumiin voimissa takaisin Suomeen.

Haluan vielä omasta puolestani kerran kiittää kaikki mukana olleita hyvästä matkaseurasta! Ja isot kiitokset kuuluvat myös Optimin Suville ja Veeralle, joiden kanssa tätä reissua pääsin järjestämään!

11243713_1161315337215146_622133765734064937_o

Terveisin,

Jenni Hyttinen, Kopo

Hae mukaan Enklaavin mentorointiohjelmaan!

By | Artikkelit | No Comments

Enklaavin menrotointiohjelma vuosimallia 2015 on nyt täällä!

Mitä mentorointi oikeastaan on ja mistä ohjelmassa on pohjimmiltaan kyse? Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on avata projektia hieman enemmän, jonka jälkeen hahmottuvat toivottavasti niin ohjelman tarkoitus kuin sen hyödytkin. Hakuaikaa ohjelmaan on tämän viikon sunnuntaihin eli 11.10. asti, ja ohjelma toteutetaan yhteistyössä Enklaavin ja Enklaavin alumnien sekä Suomen Ekonomien kanssa.

Mentorointiprojekti järjestettiin ensimmäistä kertaa viime lukuvuonna, ja onnistuneen ohjelman seurauksena päätettiin järjestää uusintakierros uusien mentoreiden ja aktoreiden voimin. Mentorointiprojektissa kohtaavat jo valmistuneet ekonomit eli mentorit sekä mentoroitavat aktorit eli opiskelijat. Ohjelma on tarkoitettu kolmannesta vuosikurssista ylöspäin, mutta jos koet mentoroinnin olevan ajankohtainen jo opintojen aikaisemmassa vaiheessa, voit toki hakea mukaan.

Projektin alussa muodostetaan mentoriparit, jotka pysyvät koko ohjelman aikana samoina. Valmista runkoa ohjelmaa varten ei ole tehty, vaan parit saavat räätälöidä keskustelunaiheensa sekä tavoitteensa itse. Mentori voi esimerkiksi antaa sparrausta työelämää varten, kertoa omista kokemuksistaan eri uran vaiheissa tai antaa uusia ajattelunaiheita tulevaisuuden suunnitelmia pohdittaessa. Mentorointi ei kuitenkaan ole yksipuolista, eikä ainoastaan aktori toimi projektissa vastaanottavana osapuolena: keskustelujen on oltava aktiivisia, ja aktorin on myös pystyttävä antamaan mentorille uusia ajattelun aiheita. Aktori voi esimerkiksi kertoa tulevaisuuden tekijöiden vahvuuksista, tämän päivän yliopiston kuulumisia tai omista ajatuksistaan työelämää kohtaan. Sinulla on myös mahdollisuus tuoda keskusteluun perinteisten aiheiden rinnalle jotain aivan uutta! Yhteinen sävel voi työelämän kiinnostuksenkohteiden tai pääaineen lisäksi löytyä esimerkiksi harrastusten kautta tai vaikkapa yhteisen elämänasenteen pohjalta.

Projekti kestää marraskuun alusta huhtikuuhun, ja sen aikana järjestetään muutama yhteinen tilaisuus projektiin osallistuvien kesken. Tämän ohella parit ovat itse vastuussaan yhteydenpidostaan ohjelman aikana. Toki on suositeltavaa nähdä pariaan kasvotusten, mutta kiireisinä aikoina kuulumisten vaihto onnistuu vaikkapa Skypessä tai sähköpostilla.

Eräs aktori kommentoi viime vuoden ohjelmaa seuraavasti:

”Sain itsevarmuutta ja uskallusta lähteä vielä voimakkaammin tavoittelemaan kohti unelmiani – suuri kiitos tästä kuuluu mentorilleni!”

Mentorointiprojektin tavoitteena on  ennen kaikkea tsempata toinen toista sekä avartaa maailmankuvaa niin työn kuin muiden elämän osa-alueiden kannalta. Lähde siis mukaan kartuttamaan valmiuksiasi ja ilmoittaudu tämän viikon loppuun mennessä!

Ennen ilmoittautumista käy tutustumassa mentorigalleriaamme, jonka linkin löydät viikkotiedotteesta. Ilmoita kiinnostuksestasi osoitteeseen vpj@enklaavi.fi,  ja saat paluupostina ohjeita projektin etenemisen suhteen. Samasta osoitteesta voit kysyä mentorigallerian linkkiä (jos et tilaa Enklaavin viikkotiedotetta sähköpostiisi) tai muita mieleen ponnahtaneita kysymyksiä!

Tsemppiä kaikille opiskeluihin ja hauskaa syksyn alkua!

Miina Rajakangas, varapuheenjohtaja

English