Category

Ajankohtaista

Enklaavi vuonna 2031

By | Ajankohtaista, Artikkelit | No Comments

Enklaavi täytti tänä vuonna 26 vuotta. Yleensä viimeistään siinä vaiheessa ihminen alkaa suunnittelemaan tulevaisuuttaan, ehkä pienen ahdistuksen ja ikäkriisin vallassa. Mille polulle sitä lähtisi, millaisia ovat omat asuinpaikka, ura, perhe, arvot ja unelmat? Mutta millainen mahtaa olla Enklaavin tulevaisuus? Monia kirjoituksia on tehty koskien järjestömme historiaa, menneitä ja lähitulevaisuuden tapahtumia. Harvoin kukaan tulee ajatelleeksi, minne Enklaavi oikeastaan on matkalla pitkällä tähtäimellä, johtuen osittain kuitenkin verrattain lyhyestä, keskimäärin viiden vuoden ajanjaksosta, jonka Lappeenrannassa vietämme. Vuoden viimeisessä blogissa uskallan valottaa teille muutamia ajatuksia siitä, millainen esimerkiksi voisi 40-vuotias Enklaavi olla.

Enklaavi vuonna 2031

– Kauppatieteitä opetetaan enää alle kymmenessä yksikössä. Lappeenranta olkoon yksi niistä. Kauppatieteiden opetus LUT:ssa on profiloitunut yhä tiiviimmin kestävään kehitykseen, tekniikkaan ja yrittäjyyteen. Koska eri korkeakoulut tekevät maanlaajuisesti nykyistä tiiviimpää yhteistyötä, myös Enklaavi on jatkuvassa kontaktissa muiden Suomen ainejärjestöjen kanssa. Suomen korkeakouluopiskelijat ovat suuri yhteisö, jonka sisällä opiskelijoiden on helppo tutustua toisiinsa yli kaupunkirajojen.

– Toimiryhmien merkitys on suuri, ja ne pyörittävät isoa osaa Enklaavin operatiivisesta toiminnasta.

– Ilmastonmuutoksen aiheuttama muuttoliike pohjoiseen johtaa useampiin kansainvälisiin opiskelijoihin, minkä vuoksi Enklaavin viestinnässä ja tapahtumissa englannin kielellä on yhä suurempi merkitys.

– Enklaavi omistaa oman kiinteistön, jossa järjestetään legendaarisia saunailtoja, illanistujaisia ja jatkoja – ehkä jopa silliksiä.

– Hallituksessa ei istu enää päätoimittajaa. Kyylef-lehteä ei enää paineta. Valtteri on vihdoin eläköitynyt. Sen sijaan Enklaavi tuottaa mediasisältöä ja -julkaisuja jäsenilleen.

– Enklaavin jäsenpalvelut perustuvat jakamistalouteen: jäsenet voivat lainata ja kierrättää tavaroita, kuten porakone, vieraspatja tai vaikka videokamera.

– PS4 on vaihtunut johonkin uuteen systeemiin, jota en voi edes kuvitella. Sitä pelataan antaumuksella niissä Enklaavin omissa tiloissa.

– Alkoholinkäyttö on vähentynyt. Nuoret ovat meitä fiksumpia ja panostavat enemmän hyvinvointiinsa. Enklaavin asiapitoisten tapahtumien sekä liikuntatoiminnan suosio on kasvanut. Maratooni Maanantaihin on liitetty oikea maratonin juokseminen.

– Ekskursiolle lähdetään kaukokohteeseen. Nämä eivät (enää) ole ryyppyreissuja, vaan bisnes-seminaareja tai hermolomia vaikka joogaretriitin tai vaelluksen muodossa, sillä tulevaisuuden opiskelu on yhä stressaavampaa. Matkaan lähdetään tietty Lappeenrannan omalta lentokentältä jollain lentokonetta paremmalla ja ekologisemmalla kulkupelillä.

Näillä mietteillä vastaanotetaan vuosi 2018. Mikä Enklaavin tulevaisuus onkaan, olkoon se entistäkin valoisampi. Vuonna 2031 sinä ja minä olemme toivottavasti jo valmistuneet, joten muista liittyä Enklaavin Alumneihin ilmaiseksi heti kandivaiheen jälkeen 😉

Suuret kiitokset hallituksen puolesta vielä tästä vuodesta! Menneisyyteen pohjautuvan nyyhkyjäähyväiseni voit lukea uusimmasta Kyylefistä https://issuu.com/kyylef/docs/kyylef_pikkujoulunumero_issuu. Tsemppiä kaikille tammikuun tipattomaan, kinkun sulatteluun ja kevään opintoihin – törmäillään!

Aino Laineenoja

Nuija 2017

Mentorointiprojekti? Yes please!

By | Ajankohtaista, Artikkelit, Yleinen | No Comments

Hei te kaikki, jotka haette Enklaavin Mentorointi-ohjelmaan 2017-2018! Itse pääsin mukaan viime vuonna ja tulee kyllä hymy huulille kun ajattelee sitä yhdeksää kuukautta, kun sai olla mukana. Kun tulokset tulivat julki, lähetin mentorilleni sähköpostia ja parin päivän päästä meillä olikin jo ensimmäinen puhelu, jonka aikana keskusteltiin ohjelman tavoitteista molemmin puolin.

Ennen ensimmäistä virallista tapaamista minun ja mentorini välillä, kävin osallistumassa Mentori-projektin kick-off-seminaariin Pasilassa. Suosittelen tänne menemistä, vaikka oma mentori ei pääsisikään, sillä kyllä juttukaveri varmasti löytyy, niin kuin minulla. Seminaarin alussa jaettiin Mentorin käsikirja, joka on hyvä antaa sekä aktorille (sinulle) että mentorillesi. Siitä sekä tapahtumasta saa erinomaisia vinkkejä työskentelyyn ja hyvään vuorovaikutukseen.

Kun tapasimme mentorini kanssa minua tottakai jännitti ja sehän onkin yksi peruskivistä tässä projektissa, että mentorille voit kertoa avoimesti asioista. Tähän kuuluu myös vastavuoroinen luottamus, eli mentorinkin kertomat asiat pysyvät luottamuksellisina teidän kesken. Minusta hyvä tapa molempien tavoitteiden asettamisen jälkeen on suunnitella aina tulevaan tapaamiseen aihepiirejä, joista halutaan keskustella. Tottakai spontaaniuskin on kaivattua mutta omalla kohdalla suunnitelmallisuus auttoi siinä, että mentori oli ehtinyt valmistautua kysymyksiin ja aiheet eivät välttämättä lähteneet ns. sivuraiteille.

Hyväksi todettu tapaamispaikka on esimerkiksi ravintola/kahvila/baari oikeastaan mihin tahansa aikaan päivästä. Oman mentorini kanssa tapasimme lounasaikaan. Toimiston neukkarikin toimii, mutta on hyvä kuunnella mentoriakin siinä, mikäli hän mieluiten pääsisi vähäksi aikaa tuulettumaan vapaa-ajalle. Hänkin haluaa unohtaa työasiat vähäksi aikaa. On hyvä, jos molemmat kirjoittaisivat pieneen vihkoon jokaisen tapaamisen jälkeen opittuja asioita. Minä sekä mentorini opimme paljon toisistamme ja erilaisuuksista esimerkiksi työmarkkinoilla nykyaika vs ennen 2010. Puhetopicit ovat laajat eli esimerkiksi yhteiset harrastukset tai vaikka miten hallita omia aikatauluja työelämässä. Sitten voi vaikka lähettää tekstiviestinä omat ajatuksensa opituista asioista toisilleen tai kertoa seuraavan tapaamisen alussa.

Oma mentorini oli todella avoin persoona ja hänellä löytyi valtavasti tietotaitoa juuri niille aloille, joista olin kiinnostunut. Tämän lisäksi, hän jopa antoi ystävänsä yhteystiedot erään kerran, koska uskoi tämän tuntevan asiat parhaiten. Mentorivalinnassa kannattaa kiinnittää huomiota persooniin, sillä omalle kohdalle valinta osui napakymppiin: Ihan kuin olisi saanut neuvoja vanhemmalta itseltään JA paljon enemmän. Siispä, suosittelen panostamaan mentorisuhteeseen paljon, sillä tämä on asia, jonka teet itsesi ja mentorisi vuoksi. Ei muuta kuin hakemaan ohjelmaan ja toivottavasti sinulle löytyy tämän vuoden mentoreista itsellesi sopiva! Ja ei juttua siihen tarvitse lopettaa vaan suosittelen lämpimästi jatkamaan, vaikka virallinen ohjelma päättyykin.

Ystävällisin terveisin,

Niklas Wasama

LUT:n opiskelija MSF-ohjelma

Vuosijuhlaviikon loistoa

By | Ajankohtaista, Artikkelit, Yleinen | No Comments

WOW MIKÄ VIIKKO! Nyt puhutaan tietenkin Enklaavi Ry:n ”synttäriviikosta”, jolloin rakas ainejärjestömme täytti 26 vuotta. Viikkoon mahtui yhtä sun toista: student runia, risteilyä, golfturnausta, rapujuhlaa, meikkikoulua. Viikon tietenkin kruunasi arvokas illallisjuhla Imatran Valtionhotellin juhlallisissa tiloissa. Vaikka suurin osa 190 illallisjuhlavieraasta nauttivatkin perjantaina täysin rinnoin yön pikkutunneille saakka, ei Lauritsalan työväentalolla järjestetty silliaamiainen päässyt jättämään ketään kylmäksi – varsinkaan kun tahtia oli ylläpitämässä Frathouse Brothers! Ennen kuin mennään yksityiskohtiin, pakitetaanpa hieman taaksepäin.

Aloitimme järjestämään vuosijuhlia heti keväällä, olihan meillä täytettävänä isot saappaat viimeisen EI-parin huikeiden 25-vuotisjuhlien jälkeen. Koko juhlien järjestäminen ei tuntunut työltä, sillä visiomme vuosijuhlaviikosta ja niiden arvokkuudesta olivat samanlaiset. Suunnittelu- ja järjestämistyötä helpotti erittäin paljon meidän huikea vujutoimiryhmä ISO KIITOS TAIKA NORA SARA JULIA JA NIINA!! Fuksivuoden rientojen, opiskelun ja jokaviikkoisen hallitustyöskentelyn lisäksi halusimme saada mahdollisimman paljon aikaan, ennen kuin iskisi loppupaniikki – sitähän meille muistutettiinkin usein: Ne vujut tulee tosi nopeesti uskokaa pois.

Onneksi uskottiin, koska niinhän ne tuli! Tällä hetkellä tunne on haikean onnellinen. Tähänastisen elämämme hienoin vuosi kulminoitui vuosijuhliin, joita pääsimme juhlimaan rakkaiden ystävien kanssa.

Kuvat: Agnesa Kerveshi

Sitten takaisin vuosijuhlaviikkoon! Meille erittäin hektinen viikko starttasi opiskelijoiden hyvinvoinnin puolesta juostun Student Runin merkeissä, missä oli ilo nähdä niin paljon osallistujia! Oli sen verran kovakuntoista porukkaa, että huhhuh! Loppupäivä menikin sitten viimeisten yksityiskohtien suunnittelussa ja Ey:n kanssa yhteistoiminnassa järjestetyn Caribbean Cruisen jännittämisessä. Ja ai että mikä risteily me vedettiin! Toinen toistaan kauniimmat ja komeammat risteilyvieraat pääsivät viettämään jo lähes unholaan jäänyttä Caribbean Cruisea. Risteilyä juonsi meidän oma yrityssuhdevastaavamme ”Juuhan”. Kun kaikki olivat napsineet EY aurinkolasit ja meidän MAHTAVAN päätoimittajan Valtteri Rautiaisen suunnittelemat haalarimerkit, päästiin aloittamaan kolme tuntinen risteily Saimaalla.

Kauniin auringonlaskun jälkeen risteilijät pääsivät jännittämään, kuinka isäntä ja emäntä pyöräyttivät Johanin säestämänä illan bingon käyntiin VALTAVASTA bingokoneestaan. Voittajille oli palkintoina niin kuohuvaa, kuin EY:n lahjapusseja. Bingon jälkeen saimme nauttia Eero Vähämöttösen laulamista covereista, ja puhumme varmasti kaikkien puolesta, kun sanomme, että mikä lauluääni tällä sopraanolla oikein onkaan! Milloin levyt myyntiin Eero? Kovimmat konkarit jatkoivat luonnollisesti risteilyltä suoraan Gemmiin, allekirjoittaneet ainakin nauttivat täysin rinnoin yömyöhään!

Pikkulauantai! Päivä lähti käyntiin upean golfturnauksen fiilistelyllä, ja illan rapujuhlien pintahiomisella. Hieman vähätellen sanottuna, oltiin aika tohkeissamme vujuviikon toisista juhlista! Tarkkasilmäisimmät spottasivat kellarista muutaman merimiehen ja merinaisen, nämä paardit olivat suunnitelleet ja järjestäneet tehokaksikko Niina ja Julia, varmasti parhaat rapujuhlat missä me ollaan oltu. Ilta ei ainakaan lähtenyt hidastumaan helan gårin jälkeen, laulu kaikui, viina virtasi ja ensimmäisen tauon jälkeen pöytiin kannettiin tuoreet, erittäin maukkaat ravut, jotka ehdottomasti tekivät kauppansa! Illan aikana nähtiin kaksi kovaa proggista, toinen NESU:lta ja toinen alkoholin humalahakuista juomista vastustavalta SIKARYHMÄLTÄ!! Odotettuun tapaan, juhlat jatkuivat yön pikkutunneille asti. Torstaina saimme kaikki ansaitun vapaapäivän, ja Skinnarilan kaunottaret pääsivät oppimaan juhlameikeistä Sokos Emotionin järjestämässä meikkikoulussa.

Kuvat: Agnesa Kerveshi

Sikälimikäli saimme edes jännityksissämme nukuttua edellisenä yönä (lue: liskodisko), lähdimme valmistelemaan ahkeran fuksikatraan kanssa päivän cocktailtilaisuutta kiltahuoneelle ja pian olikin aika antaa asioiden mennä omalla painollaan ja lähteä juhlimaan! Lauritsalan työväentalolle saapui LUT:in kiltojen, AMK:in killan, muiden kylterikaupungien, vanhojen Enklaavin hallitusten sekä yhteistyökumppaneiden edustajat esittämään tervehdyksensä ja onnittelunsa 26. Vuotiasta Enklaavia kohtaan. Pian cocktailtilaisuuden jälkeen lähtivät bussit kohti satumaisen hienoa Imatran Valtionhotellia. Ilta-auringossa nautitun kuohuviinilasillisen, perinteisen isännän maljan jälkeen (ja muutaman – sadan – kuvan jälkeen) juhlaväki suuntasi pöytiin. Juhlallisen miljöön ja kauniin koristelun nokitti ainoastaan erinomaisesti valmistettu juhlamenu ja henkilökunnan mahtava palvelu. Pöytien numeroin varustetut ”pöytäpiparit” toimivat kuten pitikin, ja sitä nostamalla janoinen kansa sai tilattua juotavaa. Illan aikana puhujanpöntölle pääsivät ihana puheenjohtajamme Aino Laineenoja, lähes siamilaisina kaksosina vuoden ajan toiminut isäntä ja emäntä, sekä juhlapuhujana vuoden 2004 Enklaavin puheenjohtaja Anu Salomaa! Anulla oli hieno viesti puheessaan: uskalla seurata sydäntäsi ja tehdä sitä mitä SINÄ haluat tehdä, se muiden unelma-ammatti ei välttämättä ole oma unelmasi. Kauniiden puheiden lisäksi illallisjuhlassa palkittiin ansioituneita Enklaavin jäseniä.

Kuvat: Miika Tiainen

Palkintoja sateli vuoden enklaavilaiselle Jerry Mannille ja vuoden luennoitsijalle Kalevi Kyläheikolle. Näiden lisäksi ansioituneen jäsenen nauhan saivat Siiri Kähönen ja Oona Ahlstedt. Vahvasta työstä Enklaavin eteen tekeville jaettiin ansiomitaleja: pronssisen ansiomitalin saivat Jenni Hyttinen, Miina Rajakangas, Niko Seppänen, Teemu Mankinen. Hopealla ansiomitalilla palkittiin kovaa työtä tekevä Tom Helenelund.

Illallisjuhla toteutui paremmin kuin mitä olimme edes uskaltaneet toivoa ja siitä haluamme kiittää koko Enklaavin hallitusta, vuosijuhlatoimiryhmää, fuksityöntekijöitä, sekä erityisesti Valtionhotellin erittäin ystävällistä ja osaavaa henkilökuntaa. Ettei ilta nyt kuitenkaan päättyisi ihmisten aikoihin, lähtivät bussit kuljettamaan juhlakansaa Korvenkylän seuratalolle, jossa vuorossa oli vuosijuhlien jatkot.

Vieläkö se jatkuu…? NO KYLLÄ! Miksi? Koska sillis on ihmisen parasta aikaa. Sirkus saapui Lappeenrantaan Sirkus Enklandian merkeissä, tämän tapahtuman meille järjestivät iki-ihanat Nora, Taika ja Sara. Tarjolla oli makulakua, Ingmanin softista, Arnoldsin donitseja, naposteltavaa ja ruokaa (+märkä) ja tunnelmaa tahditti suoraan Turusta matkanneet Frathouse Brothersit! Kun vieraat eivät pomppineet pomppulinnassa tai pulikoineet paljuissa, oli heillä mahdollisuus ladata akkujaan auringonpaisteessa, tai tanssahdella sisätiloissa. Oli juomavalinta sitten Tirehtöörin Täräys, Trapezi, tai Sirkusmehu, oli fiilis yhtä lailla kaikilla katossa! Vierailla oli päällään toinen toistaan hienompia asuja, aina klassisesta klovnista tyylikkääseen miimikkoon. Jos tämä sirkus matkustaisi Lappeenrantaan useammin, niin voi olla, että allekirjoittaneetkin kävisivät useammin katselemassa pellejä, voimamiehiä ja leijonankesyttäjiä!

Kuvat: Miika Tiainen

Loppusanoina, kiitos kaikille osallistujille, kanssajärjestäjille, yhteistyökumppaneille sekä mahtaville fuksityöntekijöille,  te teitte tästä vuosijuhlaviikosta mahtavan!

Mario & Luigi out.

Fuksiviikot saavat hymyn huulille

By | Ajankohtaista, Artikkelit, Yleinen | No Comments

Huikeat fuksiviikot on taputeltu ja uusi saapumiserä alkaa pikkuhiljaa kotiutua Skinnarilaan!

Onneksi tapahtumat ja tekeminen eivät kuitenkaan lopu kokonaan kesken, vaikka tapahtumarikkain vaihe onkin ohi. Syyslukukauteen mahtuu vielä paljon erityistä muun muassa fuksisitsit, Hämeenkadun Approt, Pietarin excursio, KP-Gaala ja Rukan reissu muutamia mainitakseni. Suosittelenkin ehdottomasti lähtemään ensimmäisenä vuonna kaikkeen mahdolliseen mukaan!

Back2Uni räjäytti jälleen tänäkin vuonna opiskeluvuoden käyntiin. Reippaasti yli puolet fukseista olikin löytänyt perille. Alkujännityksen jälkeen tunnelma rentoutui tutorien otettua ryhmät haltuun. Joka vuosi kouluvuoden alku jännittää ja on odotuksia täynnä, varsinkin kun suurin osa ei tunne vielä ketään. Suomalaisten sosialisoitumiselle paras lääke onkin Kuningas alkoholi, joka helpottaa tutustumisen kynnystä huomattavasti. Illan hämärtyessä meininki olikin jo katossa ja fuksit sulautuivat vanhempien opiskelijoiden joukkoon!

Ensimmäisellä viikolla aika menee aina nopeasti, kun on niin paljon uutta asiaa ja perehdytettävää fuksien sisäistettäväksi. Osa menee aina väkisinkin ohi, mutta vuoden aikana varmasti oppii. Kiirettä pukkaa, kun fuksit juoksevat bileistä toisiin ja siinä välissä pitäisi kurssivalinnatkin suorittaa. Fuksiviikot ovat osaltaan raskasta, mutta erittäin antoisaa aikaa ja varsinkin itselleni oli mahtavaa päästä elämään niitä uudelleen hieman erilaisessa roolissa.

Seikkailupäivä Academic Adventure eli AA oli jälleen menestys. Alkupäivän seikkailuradat ja rento tutustuminen sekoitetuissa ryhmissä, tällä kertaa ilman sitä Kuningas alkoholia, on todella toimiva konsepti. Päivän purkutilaisuus koulun auditoriossa jääkin monien mieleen, kun fuksit pääsevät heittäytymään ja tunnelma kohosi jälleen tänäkin vuonna erinomaiseksi. Myös muutama kokenut konkari kävi lavalla aiheuttamassa sopivaa hämmennystä. Huikean päivän kruunasi illan lopuksi Suit Up -bileet, joihin saatiin lyödä ykköstä päälle.

Kuvat: Heidi Jäkälä

Toisella viikolla fuksit pääsivät kokemaan Saimaan lämmön, kun Beach partyjen yhteydessä uudet fuksit nakkasivat tutorinsa järveen. Ensimmäiset luennotkin alkoivat, ja fukseja koeteltiin kuinka selviytyä dagen efterinä aamuksi kouluun. Viikon puolivälissä Fuksisuunnistuksessa testattiin jälleen heittäytymiskykyä ja omiin silmiini sitäkin löytyi haastavilla rasteilla. Lopulta viikon päätöspäivänä FinnHits -pippalot oli hyvä tapa päättää tämä parin viikon täyteläinen jakso.

Kaiken kaikkiaan uunituoreet fuksit suoriutuivat erittäin hyvin viikoista ja oli mukava nähdä meiningin kasvavan loppua kohti. Tutustuminen jatkuu vielä pitkään, sillä yhteistä puuhaa pitäisi riittää niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Kirjastossa hengailu koulutöiden parissa, kiltiksellä fifaa tai änäriä hakkaamassa ja pallojen perässä hönäily kuului ainakin itsellä suurilta osin vapaa-aikaan viime vuonna, ja sama jatkuu tänäkin vuonna. Ei siis hätää jos vielä fuksiviikkojen aikana ei ole sitä omaa ydinporukkaansa löytänyt, aikaa on ja moni viime vuonnakin löysi toisensa vasta myöhemmin.

Paljon uusia kasvoja ja nimiä, mutta onneksi pikkuhiljaa itsellenikin alkaa tarttua nimet päähän. Tässä vaiheessa uudet ihanat fuksimme voivatkin antaa itsellensä pienet raikuvat aplodit ennen kuin suuntaamme Enklaavin vuosijuhlaviikolle!

Fuksivastaavanne, Riku

English