Category

Artikkelit

Mentorointiprojekti? Yes please!

By | Artikkelit | No Comments

Hei te kaikki, jotka haette Enklaavin Mentorointi-ohjelmaan 2017-2018! Itse pääsin mukaan viime vuonna ja tulee kyllä hymy huulille kun ajattelee sitä yhdeksää kuukautta, kun sai olla mukana. Kun tulokset tulivat julki, lähetin mentorilleni sähköpostia ja parin päivän päästä meillä olikin jo ensimmäinen puhelu, jonka aikana keskusteltiin ohjelman tavoitteista molemmin puolin.

Ennen ensimmäistä virallista tapaamista minun ja mentorini välillä, kävin osallistumassa Mentori-projektin kick-off-seminaariin Pasilassa. Suosittelen tänne menemistä, vaikka oma mentori ei pääsisikään, sillä kyllä juttukaveri varmasti löytyy, niin kuin minulla. Seminaarin alussa jaettiin Mentorin käsikirja, joka on hyvä antaa sekä aktorille (sinulle) että mentorillesi. Siitä sekä tapahtumasta saa erinomaisia vinkkejä työskentelyyn ja hyvään vuorovaikutukseen.

Kun tapasimme mentorini kanssa minua tottakai jännitti ja sehän onkin yksi peruskivistä tässä projektissa, että mentorille voit kertoa avoimesti asioista. Tähän kuuluu myös vastavuoroinen luottamus, eli mentorinkin kertomat asiat pysyvät luottamuksellisina teidän kesken. Minusta hyvä tapa molempien tavoitteiden asettamisen jälkeen on suunnitella aina tulevaan tapaamiseen aihepiirejä, joista halutaan keskustella. Tottakai spontaaniuskin on kaivattua mutta omalla kohdalla suunnitelmallisuus auttoi siinä, että mentori oli ehtinyt valmistautua kysymyksiin ja aiheet eivät välttämättä lähteneet ns. sivuraiteille.

Hyväksi todettu tapaamispaikka on esimerkiksi ravintola/kahvila/baari oikeastaan mihin tahansa aikaan päivästä. Oman mentorini kanssa tapasimme lounasaikaan. Toimiston neukkarikin toimii, mutta on hyvä kuunnella mentoriakin siinä, mikäli hän mieluiten pääsisi vähäksi aikaa tuulettumaan vapaa-ajalle. Hänkin haluaa unohtaa työasiat vähäksi aikaa. On hyvä, jos molemmat kirjoittaisivat pieneen vihkoon jokaisen tapaamisen jälkeen opittuja asioita. Minä sekä mentorini opimme paljon toisistamme ja erilaisuuksista esimerkiksi työmarkkinoilla nykyaika vs ennen 2010. Puhetopicit ovat laajat eli esimerkiksi yhteiset harrastukset tai vaikka miten hallita omia aikatauluja työelämässä. Sitten voi vaikka lähettää tekstiviestinä omat ajatuksensa opituista asioista toisilleen tai kertoa seuraavan tapaamisen alussa.

Oma mentorini oli todella avoin persoona ja hänellä löytyi valtavasti tietotaitoa juuri niille aloille, joista olin kiinnostunut. Tämän lisäksi, hän jopa antoi ystävänsä yhteystiedot erään kerran, koska uskoi tämän tuntevan asiat parhaiten. Mentorivalinnassa kannattaa kiinnittää huomiota persooniin, sillä omalle kohdalle valinta osui napakymppiin: Ihan kuin olisi saanut neuvoja vanhemmalta itseltään JA paljon enemmän. Siispä, suosittelen panostamaan mentorisuhteeseen paljon, sillä tämä on asia, jonka teet itsesi ja mentorisi vuoksi. Ei muuta kuin hakemaan ohjelmaan ja toivottavasti sinulle löytyy tämän vuoden mentoreista itsellesi sopiva! Ja ei juttua siihen tarvitse lopettaa vaan suosittelen lämpimästi jatkamaan, vaikka virallinen ohjelma päättyykin.

Ystävällisin terveisin,

Niklas Wasama

LUT:n opiskelija MSF-ohjelma

Vuosijuhlaviikon loistoa

By | Artikkelit | No Comments

WOW MIKÄ VIIKKO! Nyt puhutaan tietenkin Enklaavi Ry:n ”synttäriviikosta”, jolloin rakas ainejärjestömme täytti 26 vuotta. Viikkoon mahtui yhtä sun toista: student runia, risteilyä, golfturnausta, rapujuhlaa, meikkikoulua. Viikon tietenkin kruunasi arvokas illallisjuhla Imatran Valtionhotellin juhlallisissa tiloissa. Vaikka suurin osa 190 illallisjuhlavieraasta nauttivatkin perjantaina täysin rinnoin yön pikkutunneille saakka, ei Lauritsalan työväentalolla järjestetty silliaamiainen päässyt jättämään ketään kylmäksi – varsinkaan kun tahtia oli ylläpitämässä Frathouse Brothers! Ennen kuin mennään yksityiskohtiin, pakitetaanpa hieman taaksepäin.

Aloitimme järjestämään vuosijuhlia heti keväällä, olihan meillä täytettävänä isot saappaat viimeisen EI-parin huikeiden 25-vuotisjuhlien jälkeen. Koko juhlien järjestäminen ei tuntunut työltä, sillä visiomme vuosijuhlaviikosta ja niiden arvokkuudesta olivat samanlaiset. Suunnittelu- ja järjestämistyötä helpotti erittäin paljon meidän huikea vujutoimiryhmä ISO KIITOS TAIKA NORA SARA JULIA JA NIINA!! Fuksivuoden rientojen, opiskelun ja jokaviikkoisen hallitustyöskentelyn lisäksi halusimme saada mahdollisimman paljon aikaan, ennen kuin iskisi loppupaniikki – sitähän meille muistutettiinkin usein: Ne vujut tulee tosi nopeesti uskokaa pois.

Onneksi uskottiin, koska niinhän ne tuli! Tällä hetkellä tunne on haikean onnellinen. Tähänastisen elämämme hienoin vuosi kulminoitui vuosijuhliin, joita pääsimme juhlimaan rakkaiden ystävien kanssa.

Kuvat: Agnesa Kerveshi

Sitten takaisin vuosijuhlaviikkoon! Meille erittäin hektinen viikko starttasi opiskelijoiden hyvinvoinnin puolesta juostun Student Runin merkeissä, missä oli ilo nähdä niin paljon osallistujia! Oli sen verran kovakuntoista porukkaa, että huhhuh! Loppupäivä menikin sitten viimeisten yksityiskohtien suunnittelussa ja Ey:n kanssa yhteistoiminnassa järjestetyn Caribbean Cruisen jännittämisessä. Ja ai että mikä risteily me vedettiin! Toinen toistaan kauniimmat ja komeammat risteilyvieraat pääsivät viettämään jo lähes unholaan jäänyttä Caribbean Cruisea. Risteilyä juonsi meidän oma yrityssuhdevastaavamme ”Juuhan”. Kun kaikki olivat napsineet EY aurinkolasit ja meidän MAHTAVAN päätoimittajan Valtteri Rautiaisen suunnittelemat haalarimerkit, päästiin aloittamaan kolme tuntinen risteily Saimaalla.

Kauniin auringonlaskun jälkeen risteilijät pääsivät jännittämään, kuinka isäntä ja emäntä pyöräyttivät Johanin säestämänä illan bingon käyntiin VALTAVASTA bingokoneestaan. Voittajille oli palkintoina niin kuohuvaa, kuin EY:n lahjapusseja. Bingon jälkeen saimme nauttia Eero Vähämöttösen laulamista covereista, ja puhumme varmasti kaikkien puolesta, kun sanomme, että mikä lauluääni tällä sopraanolla oikein onkaan! Milloin levyt myyntiin Eero? Kovimmat konkarit jatkoivat luonnollisesti risteilyltä suoraan Gemmiin, allekirjoittaneet ainakin nauttivat täysin rinnoin yömyöhään!

Pikkulauantai! Päivä lähti käyntiin upean golfturnauksen fiilistelyllä, ja illan rapujuhlien pintahiomisella. Hieman vähätellen sanottuna, oltiin aika tohkeissamme vujuviikon toisista juhlista! Tarkkasilmäisimmät spottasivat kellarista muutaman merimiehen ja merinaisen, nämä paardit olivat suunnitelleet ja järjestäneet tehokaksikko Niina ja Julia, varmasti parhaat rapujuhlat missä me ollaan oltu. Ilta ei ainakaan lähtenyt hidastumaan helan gårin jälkeen, laulu kaikui, viina virtasi ja ensimmäisen tauon jälkeen pöytiin kannettiin tuoreet, erittäin maukkaat ravut, jotka ehdottomasti tekivät kauppansa! Illan aikana nähtiin kaksi kovaa proggista, toinen NESU:lta ja toinen alkoholin humalahakuista juomista vastustavalta SIKARYHMÄLTÄ!! Odotettuun tapaan, juhlat jatkuivat yön pikkutunneille asti. Torstaina saimme kaikki ansaitun vapaapäivän, ja Skinnarilan kaunottaret pääsivät oppimaan juhlameikeistä Sokos Emotionin järjestämässä meikkikoulussa.

Kuvat: Agnesa Kerveshi

Sikälimikäli saimme edes jännityksissämme nukuttua edellisenä yönä (lue: liskodisko), lähdimme valmistelemaan ahkeran fuksikatraan kanssa päivän cocktailtilaisuutta kiltahuoneelle ja pian olikin aika antaa asioiden mennä omalla painollaan ja lähteä juhlimaan! Lauritsalan työväentalolle saapui LUT:in kiltojen, AMK:in killan, muiden kylterikaupungien, vanhojen Enklaavin hallitusten sekä yhteistyökumppaneiden edustajat esittämään tervehdyksensä ja onnittelunsa 26. Vuotiasta Enklaavia kohtaan. Pian cocktailtilaisuuden jälkeen lähtivät bussit kohti satumaisen hienoa Imatran Valtionhotellia. Ilta-auringossa nautitun kuohuviinilasillisen, perinteisen isännän maljan jälkeen (ja muutaman – sadan – kuvan jälkeen) juhlaväki suuntasi pöytiin. Juhlallisen miljöön ja kauniin koristelun nokitti ainoastaan erinomaisesti valmistettu juhlamenu ja henkilökunnan mahtava palvelu. Pöytien numeroin varustetut ”pöytäpiparit” toimivat kuten pitikin, ja sitä nostamalla janoinen kansa sai tilattua juotavaa. Illan aikana puhujanpöntölle pääsivät ihana puheenjohtajamme Aino Laineenoja, lähes siamilaisina kaksosina vuoden ajan toiminut isäntä ja emäntä, sekä juhlapuhujana vuoden 2004 Enklaavin puheenjohtaja Anu Salomaa! Anulla oli hieno viesti puheessaan: uskalla seurata sydäntäsi ja tehdä sitä mitä SINÄ haluat tehdä, se muiden unelma-ammatti ei välttämättä ole oma unelmasi. Kauniiden puheiden lisäksi illallisjuhlassa palkittiin ansioituneita Enklaavin jäseniä.

Kuvat: Miika Tiainen

Palkintoja sateli vuoden enklaavilaiselle Jerry Mannille ja vuoden luennoitsijalle Kalevi Kyläheikolle. Näiden lisäksi ansioituneen jäsenen nauhan saivat Siiri Kähönen ja Oona Ahlstedt. Vahvasta työstä Enklaavin eteen tekeville jaettiin ansiomitaleja: pronssisen ansiomitalin saivat Jenni Hyttinen, Miina Rajakangas, Niko Seppänen, Teemu Mankinen. Hopealla ansiomitalilla palkittiin kovaa työtä tekevä Tom Helenelund.

Illallisjuhla toteutui paremmin kuin mitä olimme edes uskaltaneet toivoa ja siitä haluamme kiittää koko Enklaavin hallitusta, vuosijuhlatoimiryhmää, fuksityöntekijöitä, sekä erityisesti Valtionhotellin erittäin ystävällistä ja osaavaa henkilökuntaa. Ettei ilta nyt kuitenkaan päättyisi ihmisten aikoihin, lähtivät bussit kuljettamaan juhlakansaa Korvenkylän seuratalolle, jossa vuorossa oli vuosijuhlien jatkot.

Vieläkö se jatkuu…? NO KYLLÄ! Miksi? Koska sillis on ihmisen parasta aikaa. Sirkus saapui Lappeenrantaan Sirkus Enklandian merkeissä, tämän tapahtuman meille järjestivät iki-ihanat Nora, Taika ja Sara. Tarjolla oli makulakua, Ingmanin softista, Arnoldsin donitseja, naposteltavaa ja ruokaa (+märkä) ja tunnelmaa tahditti suoraan Turusta matkanneet Frathouse Brothersit! Kun vieraat eivät pomppineet pomppulinnassa tai pulikoineet paljuissa, oli heillä mahdollisuus ladata akkujaan auringonpaisteessa, tai tanssahdella sisätiloissa. Oli juomavalinta sitten Tirehtöörin Täräys, Trapezi, tai Sirkusmehu, oli fiilis yhtä lailla kaikilla katossa! Vierailla oli päällään toinen toistaan hienompia asuja, aina klassisesta klovnista tyylikkääseen miimikkoon. Jos tämä sirkus matkustaisi Lappeenrantaan useammin, niin voi olla, että allekirjoittaneetkin kävisivät useammin katselemassa pellejä, voimamiehiä ja leijonankesyttäjiä!

Kuvat: Miika Tiainen

Loppusanoina, kiitos kaikille osallistujille, kanssajärjestäjille, yhteistyökumppaneille sekä mahtaville fuksityöntekijöille,  te teitte tästä vuosijuhlaviikosta mahtavan!

Mario & Luigi out.

Fuksiviikot saavat hymyn huulille

By | Artikkelit | No Comments

Huikeat fuksiviikot on taputeltu ja uusi saapumiserä alkaa pikkuhiljaa kotiutua Skinnarilaan!

Onneksi tapahtumat ja tekeminen eivät kuitenkaan lopu kokonaan kesken, vaikka tapahtumarikkain vaihe onkin ohi. Syyslukukauteen mahtuu vielä paljon erityistä muun muassa fuksisitsit, Hämeenkadun Approt, Pietarin excursio, KP-Gaala ja Rukan reissu muutamia mainitakseni. Suosittelenkin ehdottomasti lähtemään ensimmäisenä vuonna kaikkeen mahdolliseen mukaan!

Back2Uni räjäytti jälleen tänäkin vuonna opiskeluvuoden käyntiin. Reippaasti yli puolet fukseista olikin löytänyt perille. Alkujännityksen jälkeen tunnelma rentoutui tutorien otettua ryhmät haltuun. Joka vuosi kouluvuoden alku jännittää ja on odotuksia täynnä, varsinkin kun suurin osa ei tunne vielä ketään. Suomalaisten sosialisoitumiselle paras lääke onkin Kuningas alkoholi, joka helpottaa tutustumisen kynnystä huomattavasti. Illan hämärtyessä meininki olikin jo katossa ja fuksit sulautuivat vanhempien opiskelijoiden joukkoon!

Ensimmäisellä viikolla aika menee aina nopeasti, kun on niin paljon uutta asiaa ja perehdytettävää fuksien sisäistettäväksi. Osa menee aina väkisinkin ohi, mutta vuoden aikana varmasti oppii. Kiirettä pukkaa, kun fuksit juoksevat bileistä toisiin ja siinä välissä pitäisi kurssivalinnatkin suorittaa. Fuksiviikot ovat osaltaan raskasta, mutta erittäin antoisaa aikaa ja varsinkin itselleni oli mahtavaa päästä elämään niitä uudelleen hieman erilaisessa roolissa.

Seikkailupäivä Academic Adventure eli AA oli jälleen menestys. Alkupäivän seikkailuradat ja rento tutustuminen sekoitetuissa ryhmissä, tällä kertaa ilman sitä Kuningas alkoholia, on todella toimiva konsepti. Päivän purkutilaisuus koulun auditoriossa jääkin monien mieleen, kun fuksit pääsevät heittäytymään ja tunnelma kohosi jälleen tänäkin vuonna erinomaiseksi. Myös muutama kokenut konkari kävi lavalla aiheuttamassa sopivaa hämmennystä. Huikean päivän kruunasi illan lopuksi Suit Up -bileet, joihin saatiin lyödä ykköstä päälle.

Kuvat: Heidi Jäkälä

Toisella viikolla fuksit pääsivät kokemaan Saimaan lämmön, kun Beach partyjen yhteydessä uudet fuksit nakkasivat tutorinsa järveen. Ensimmäiset luennotkin alkoivat, ja fukseja koeteltiin kuinka selviytyä dagen efterinä aamuksi kouluun. Viikon puolivälissä Fuksisuunnistuksessa testattiin jälleen heittäytymiskykyä ja omiin silmiini sitäkin löytyi haastavilla rasteilla. Lopulta viikon päätöspäivänä FinnHits -pippalot oli hyvä tapa päättää tämä parin viikon täyteläinen jakso.

Kaiken kaikkiaan uunituoreet fuksit suoriutuivat erittäin hyvin viikoista ja oli mukava nähdä meiningin kasvavan loppua kohti. Tutustuminen jatkuu vielä pitkään, sillä yhteistä puuhaa pitäisi riittää niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Kirjastossa hengailu koulutöiden parissa, kiltiksellä fifaa tai änäriä hakkaamassa ja pallojen perässä hönäily kuului ainakin itsellä suurilta osin vapaa-aikaan viime vuonna, ja sama jatkuu tänäkin vuonna. Ei siis hätää jos vielä fuksiviikkojen aikana ei ole sitä omaa ydinporukkaansa löytänyt, aikaa on ja moni viime vuonnakin löysi toisensa vasta myöhemmin.

Paljon uusia kasvoja ja nimiä, mutta onneksi pikkuhiljaa itsellenikin alkaa tarttua nimet päähän. Tässä vaiheessa uudet ihanat fuksimme voivatkin antaa itsellensä pienet raikuvat aplodit ennen kuin suuntaamme Enklaavin vuosijuhlaviikolle!

Fuksivastaavanne, Riku

Taianomainen fuksivuosi

By | Artikkelit | No Comments

Fuksikasteesta ja Saimaan hyisestä vedestä on pikkuhiljaa palauduttu, joten on hyvä hetki muistella juuri päättynyttä fuksivuottani. Tuntuu, kuin olisin juuri vasta lähtenyt äidin nurkista, mutta tässä vauhdilla menneessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon.

“Kyllä fuksina vielä jaksoi” oli lause, jonka kuulin usein vanhemmilta opiskelijoilta heidän kuunnellessaan, mitä kaikkea tapahtumaa olisi viikolle luvassa. Ryhmätöitä, toimiryhmätyöskentelyä, bileitä, sitsejä, liikuntaa, muiden paikkakuntien tapahtumia… Toimettomaksi ei opiskelijaelämässä ainakaan tarvitse jäädä, ellei itse halua. Lempparitapahtumaa tai edes selkeää top5-listaa on mahdoton nimetä, mutta mieleen tulevat ainakin Maratoonimaanantai, Rukan reissu, Liikuntayö ja tietenkin fuksikaste sekä vapun pääpäivät. Näitä muistellaan kavereiden kanssa varmasti vielä mummoina ja pappoinakin.

Fuksivuoden suurimpia haasteita oli varmasti opiskelurytmiin ja -tapoihin tottuminen, koska ne kuitenkin eroavat reippaasti lukiosta. Vapaus ja vastuu kulkevat yliopistossa käsi kädessä, ja opiskelijoiden pitää itse pitää huoli molempien mukana pysymisestä. Keskellä muita kiireitä ja tapahtumia (sekä bileitä) motivaation löytäminen vaatikin välillä paljon tsemppaamista. Mitä pitemmälle vuosi eteni sitä varmempi aloin kuitenkin olemaan siitä, että opiskelen oikeaa alaa. Ensi vuodelta odotankin innolla omaan pääaineeseen syventymistä.

Eniten olen ihastunut yliopistomme opiskelijoiden kesken vallitsevaan positiiviseen ja avoimeen meininkiin – tunnetaan myös nimellä Skinnarilan henki. Ilman sitä ja ihania opiskelijoitamme minulta olisi vuoden aikana varmasti jäänyt monta deadlinea huomaamatta ja muuttolaatikot kantamatta. Olen saanut huikeita ystäviä, joiden kanssa Skinnarilassa ja ympäri Suomea säheltäminen on tehnyt viimeisestä vuodesta mahtavan ja ainutlaatuisen.


Vaikka pidän kotipaikkakunnastani Espoosta ja täyden jääkaapin näkemisestä, fiilikseni ovat vielä vähän ristiriitaiset. On ihana viettää kunnolla aikaa vanhojen ystävien kanssa, mutta samalla haikeaa sanoa moikat omille paikkakunnille palaaville opiskelukavereille ja jättää Skinnarila hetkeksi. Onneksi VR kuljettaa kavereiden luokse myös kesällä eikä espoolaiselle varmasti olisi pahitteeksi pieni maakuntamatkailu. Kuitenkin seinällä roikkuvat neonkeltaiset haalarini odottavat jo innolla ensi syksyä.

– Taika

Lappeenranta on ihmisen parasta aikaa

By | Artikkelit | No Comments

Lukuvuosi 2016 alkaa yllättäen taas pikkuhiljaa olevan pulkassa. Tuntuu, että siitä on vain hetki, kun syyskuussa fuksit astelivat Skinnarilan kampukselle tietämättään, mitä tämä tuleva vuosi toisi tullessaan. Tähän vuoteen on mahtunut vaikka mitä: rakkaan ainejärjestömme 25-vuotis vuosijuhlat, gemmin tanssilattian kuluttamista, kampuksella hyrräämistä, tenttistressiä ja mörköpötköjen lähteminen Aalefin valikoimasta (rip).

Eturivin keskipaikalta voin sanoa, että fuksien meininki saa vieläkin leuan loksahtamaan. Mieletöntä energiaa ja intoa, joka ei rajoitu vain Etelä-Karjalan alueelle, vaan ihan Helsingistä Vaasaan asti näkee yhä enemmän edustamassa neonkeltaisia haalareita. Myös fuksien opiskelun etenemistä on ollut ilo katsella – heti ensimmäisillä viikoilla sai kirjastossa nähdä Enklaavin fuksit suurissa porukoissa tsemppaamassa toisiaan matikassa, ryhmätöissä ja oikean ruokapaikan valinnassa.

Omasta lukuvuodesta voin sen sanoa, että se on ollut aivan yhtä mieletön – ellei jopa parempikin, kuin oma fuksivuosi. Muita kylterikaupunkeja nähneenä ja lukuisia kylterikavereita rikkaampana osaan arvostaa sitä, mitä meillä täällä Lappeenrannassa on; sanoinkuvaamaton yhteishenki ja yhdessä hiileen puhaltamista. Kohta toinen vuosi pulkassa ja kauhistun, kun mietin, että tämä kaikki Skinnarilan hengen tuoma utopia loppuu kohta.

Ensi vuonna vastassa on kandi ja vaihto, jonka jälkeen maisteri ja todennäköisesti osa-aikainen työpaikka jossain (fingers crossed). Moni ystävä voi allekirjoittaa, että monesti mainitsen, kuinka näistä vuosista pitää nauttia täysin siemauksin, koska vastaavaa ei tule enää vastaan.

Se miten helppoa ja mukavaa meidän opiskelusta on tehty: kaikki tarvittava on kampuksella, ruoka ja vuokrat ovat edullisia, liikuntamahdollisuuksia rajattomasti ja satoja tapahtumia piristämään masentavia talvipäiviä. Kaiken kukkuraksi mielettömät ihmiset, kenen kanssa pääsen tämän kaiken jakamaan. Ihmiset, joiden kanssa synkkasi heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Tiedän, että tulen vanhana mummona kiikkutuolissa muistelemaan lämmöllä vuosiani Saimaan rannalla Skinnarilan huovissa.

Kannanotto: Opiskelijavalinnan uudistuksia ei tule kiirehtiä

By | Artikkelit | No Comments

Kauppakorkeakoulujen pääsykoejärjestelmä on muuttumassa toista vuotta peräkkäin. Me kauppakorkeakoulujen opiskelijat olemme huolissamme, että kiinnostus alaa kohtaan ei tule esille valintakriteereistä ja lisää muutoksia ollaan tekemässä ilman tietoa edellisten vaikutuksista.

Kauppatieteellisen alan yhteisvalinnasta annettu ehdotus keväälle 2018 poistaisi kokonaan alakohtaiset pääsykoekirjat. 60% valittavista tulisi suoraan ylioppilastutkinnon perusteella ja 40% puolestaan lukiokursseihin ja mahdolliseen aineistoon perustuvan pääsykokeen kautta.

Uudistuksen haittana on, että hakijoiden tutustuminen kauppatieteelliseen aineistoon jää oman kiinnostuksen varaan. Lisäksi uudessa yhteisvalintatavassa alan vaihto tulee ensikertalaiskiintiöiden takia vaikeutumaan entisestään. Ylioppilaskirjoituksia painottavan valinnan yhteydessä myös lukioiden opinnonohjauksen merkitys kasvaa huomattavasti, sillä väärälle alalle ajautuva opiskelija ei hyödytä korkeakoulua, yksilöä eikä yhteiskuntaa.

Jos pääsykokeesta todella halutaan lukion oppimäärään perustuva, tulisi siihen sisällyttää aineisto-osuus, jolla voidaan aidosti keventää kokeeseen valmistautumista ja jolla pystytään arvioimaan kaikkia hakijoita tasavertaisesti. Lukiokursseissa on tunnetusti koulu-, oppikirja-, opettaja- ja sisältökohtaisia eroja, ja hakijoiden erottelu monivalintakokeella on haastavaa. Tästä syystä aineisto-osuuden tulisi olla tarpeeksi kattava ja soveltava, koska aineiston hyödyntäminen on erinomainen keino mitata kaupallista osaamista ja kykyä soveltaa tietoa.

Nyt tulisikin pysähtyä hetkeksi ja tutkia, miten opiskelijavalinnan muutokset vaikuttavat opiskelijoiden motivaatioon, ammatilliseen kehittymiseen ja opintotyytyväisyyteen. Muutoksia tehdessä tulee helposti vauhtisokeaksi, joten välillä on hyvä katsoa vaikutuksia ympärillä ennen kuin kiihdytetään lisää. Näin ollen mielestämme uusia muutoksia ei tulisi ajaa ilman tietoa aikaisempien vaikutuksista.

Tämän kannanoton allekirjoittavat kaikkien Suomen kauppatieteellisten opiskelijayhteisöjen hallitukset.

Jyri Heimo, KY:n puheenjohtaja, Suomen kylteripuheenjohtajien verkoston puheenjohtaja

Aino Laineenoja, Enklaavi ry:n puheenjohtaja, Suomen kylteripuheenjohtajien verkoston varapuheenjohtaja

Joona Orpana, Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

NESU – mikä se oikeastaan on?

By | Artikkelit | No Comments

Suurin osa kauppatieteilijöistä on kuullut NESU:sta ja tietävät siitä jotakin. Yleisimmät käsitykset liittyvät siihen, että NESU järjestää vain sitsejä eri paikkakunnilla. Tämä oli omakin käsitykseni syksyllä 2015, kun hain fuksina NESU-toimiryhmään. Näiden puolentoista vuoden aikana minulle on kuitenkin valottunut se, kuinka paljon enemmän NESU on. Haluankin nyt kertoa hieman siitä, mitä se merkitsee minulle.

Taannoin minua haastateltiin erästä gradua varten ja vastaan tuli kysymys, jossa minun piti kuvailla NESU:n merkitystä itselleni. Hetken mietittyäni päädyin vastaukseen, että se on ehdottomasti suurin osa elämääni tällä hetkellä. NESU on kuin toinen perhe, joka jatkaa vain kasvamistaan. Siihen voi kuka tahansa päästä mukaan ja kaikki ovat samalla viivalla riippumatta kaupungista, vuosikurssista tai mistään muustakaan. Tapahtuma, jossa tämä yhteisöllisyys tulee selkeiten esiin, on puolen vuoden välein järjestettävä viikon mittainen NESU Conference (josta puhutaan myös semmana), johon kuka tahansa pohjoismainen kauppatieteiden opiskelija voi hakea. Viikon aikana osallistujat ja järjestäjät muotoutuvat niin tiiviiksi porukaksi, että lähdön koittaessa itku pääsee monilta. Vastaavanlaista yhteishenkeä en ole nähnyt missään muualla.

Kuvat: Charlotta Forsberg

Olen kiertänyt paljon ympäri Suomea NESU-tapahtumissa ja välillä olenkin saanut ihmettelyä osakseni siitä, miten jaksan olla koko ajan matkassa. Syy löytyy niistä mahtavista ihmisistä, jotka olen saanut osakseni elämääni ympäri Suomea. Edellisen seminaariviikon jälkeen eräs enklaavilainen, ensimmäisen semmansa käynyt henkilö, kertoi päästyään kotiin, että ymmärtää vasta nyt kunnolla sen, miksi olen koko ajan matkalla. Matkustaminen ei rasita, kun tietää, että aina perille päästyä vastassa on mahtavia ihmisiä. Joskus se vaatii kahdeksan tuntia ajamista Ouluun, mutta kertaakaan en ole katunut matkaan lähtemistä.

Merkittävä asia NESU:ssa on myös mielestäni se, että esimerkiksi seminaariviikon aikana opit tutustumaan myös siihen, miten muut osallistujat työskentelevät. Eri kouluissa opiskelevien kanssa ei tälläisiä mahdollisuuksia tarjoudu turhan usein. Niiden perusteella opit myös tuntemaan tuttavasi huomattavasti paremmin kuin vain mukavia juttelemalla. Itseäni tämä auttoi esimerkiksi työpaikan metsästämisessä tälle kesälle, sillä ystäväni Vaasasta uskalsi suositella minua työpaikallaan ja tämän avulla sain haastattelukutsun. Pääsin lopulta tähän paikkaan töihin ja olen aivan varma, että ilman NESU:a en olisi ollut edes tietoinen kyseisen yrityksen olemassaolosta.

Tässä oli hieman siitä, mitä NESU merkitsee minulle. Ohessa olevista kuvista toivon mukaan välittyy edes hieman se lämmin tunnelma, mistä NESU on tehty. Suosittelen ehdottomasti kokemaan NESU:n seminaariviikon ainakin kerran opiskeluajalla, sillä vastaavanlaisia elämyksiä en ole löytänyt vielä mistään muualta. Kaksisataa euroa on pieni hinta niistä elinikäisistä ystävistä ja unohtumattomista kokemuksista, joita viikon aikana tulee vastaan.

Näiden sanojen saattelemana toivotan kaikille erittäin hyvää Wappua ja mikäli on mitään kysyttävää NESU:un ja sen tapahtumiin liittyen, tulkaa nykimään hihasta!

Kosti Hokkanen

Puheenjohtaja

NESU-Enklaavi ’17

Enklaavin kevät

By | Artikkelit | No Comments

Kevät on jo täydessä vauhdissa ja opiskelijat alkavat jo odottelemaan innokkaana Suomen pisintä Wappua, joka alkaa 10.4 ja kestää tietysti kuun vaihteeseen. Jo kuluneeseen kevääseen on kuulunut jo menoa ja vilskettä, Liuguria, KYPÄ:ää, Pikkulaskiaista Turussa, Winter Classic Kaplaakia vastaan, ja olihan Lappeenrannassa yhdet poikkaritkin.

Liugurissa oli huikea mäenlaskukisa, jossa jokainen kilta oli mukana kisailemassa, Lateksii kävi ensimmäisen kerran ikinä näyttämässä taitonsa! Voiton vei kuitenkin energiatekniikan kilta Armatuuri, jonka mäenlaskuväline ei jättänyt ketään kylmäksi…

Liugur kuvat: Emilia Teittinen, Hanna Fagerholm ja Heidi Jäkälä

Tietysti Liugurissa oli perinteinen köydenveto jonka teekkarit veivät mennen tullen (pahoitteluni Enklaavin pojat…)

Mukana Liugurissa oli Tuplakasi joka oli mahdollistamassa ZORB-jalkapalloja, joissa pääsi skabailemaan kavereitaan vastaan.

Helsingissä Clarion Hotellissa Suomen Ekonomit järjestivät tammikuussa Kylteripäivät 2017 jossa kokoonnuttiin yhteen muiden kauppiksien opiskelijoiden kanssa. Torstaina ohjelmassa oli päivällä seminaari jossa esiintyi esimerkiksi Sixten Korkman ja Nicklas Bergman. Seminaariosuuden jälkeen luvassa oli huikea iltajuhla jossa päästiin kunnolla tutustumaan muiden kaupunkien opiskelijoihin ja tietysti iltaa jatkettiin bileiden merkeissä!! Perjantaina oli ihanaa herätä Clarionin pehmeästä sängystä ja suunnata aamu-uinnin kautta aamiaiselle. Tästä jatkettiinkin Salmisaareen Beachvolley kentälle kohti sillistä…

Kypä kuvat: Timo Soasepp

9.2 Enklaavi otti nokan kohti Turkua ja Pikkulaskiaista. Matkaan lähdettiin yhdellä bussilla, ja osalla oli omatoimilippu. Turussa kerättiin merkkejä appropassiin jonka jälkeen jatkoiltiin BÖRS NightClubilla joraillen Robinin tahtiin. Huikea määrä neonkeltaisia haalareita oli liikenteessä ja hyvin siellä edustettiin.

Enklaavi oli mukana Kaplaakin kanssa järjestämässä huikeaa Winter Classicia Kimpisen kentällä, jonka Enklaavi tietysti vei helpon oloisesti 4-1 voitolla. Tämä oli viides järjestetty Winter Classic, josta nappasimme neljännen voiton putkeen. Meininki katsomossa oli huikea joka varmasti auttoi pojat mahtavaan voittoon!!

Kuva: Milena Myllyniemi

Poikkitieteellisiin haalaribileisiin saatiin jatkoa kun Nikke Ankara saapui esiintymään Lappeenrantaan. Tätä ennen oli fukseille järjestetty ensimmäiset Skinnarilan poikkitieteelliset fuksisitsit, jossa kylterit ja teekkarit pääsivät tutustumaan toistensa sitsikulttuureihin sekä tietysti toisiinsa.

Edessä on myös huikeita ulkkaritapahtumia muissa kylterikaupungeissa kuten VVV-risteily jonne lähdössä yli 40 Enklaavilaista sekä WYKY-päivät Vaasassa jossa pääsee pulikoimaan muiden kyltereiden kanssa Tropiclandiassa. Lisäksi 26.4 Tampereella pääsee hurvittelemaan Särkän Märkään muiden enklaavilaisten kanssa!

Wapun ohjelma varmistuu pikkuhiljaa mutta enklaavilaisten wapun keskiössä on ehdottomasti 17.4 järjestettävä MARATHON MONDAY!!! Tällöin ohjelmassa on niin beerpong-turnausta, etkoja , jatkoja ja vahvimmat tietysti vetävät myös jatkojen jatkot seuraavana päivänä…

Skinnarilassa löytyy paljon ohjelmaa vapuksi, jonka löytää osoitteesta suomenpisinwappu.fi .

Jokaisen on hyvä kokea vähintään kerran (tai muutamankin kerran…) Skinnarilan Wappu, ja tietysti jokaisen fuksin on valmistauduttava luopumaan fuksiseudestaan kylterikasteessaan.

Toivottavasti törmäillään Marathon Mondayssa ja ihanaa keväänodotusta jokaiselle!! Nyt voi ottaa hetken iisimmin ja kerätä voimia piiiiiitkään Wappuun 😉

Tuutorit vuosimallia 2016

By | Artikkelit, Yleinen | No Comments

Palataanpa vielä lukuvuoden alkuun; koulun edessä odotti iso lauma innokkaita fukseja tietämättömänä siitä, mitä tulevat viikot tulisivat pitämään sisällään. Tuutorit huutelivat yksi kerrallaan fuksinsa omiin ryhmiinsä. Suurin osa fukseista ei tuntenut ketään ja he jännittivät ensimmäistä orientaatiopäivää kuin ensimmäisen luokan alkua.  Suurelle osaa suomalaisista tutustuminen tuntuu hankalalta ja hermoja raastavalta: ENTER tuutorit!

Tuutorointi alkoi itseasiassa jo huhtikuussa tutorleiriltä, jossa me tuutorit tutustuimme niin oman kiltamme kuin myös muiden kiltojen tuutoreihin. Vielä elokuussa oli muutama koulutuspäivä ennen, kun saimme tietää fuksiryhmämme. Innokkaina aloimme heti stalkkaamaan fuksejamme somesta ja pommittamaan heitä viesteillä.

Varaslähtö opiskelijaelämään otettiin Back-to-Uni-bileissä, jossa tuutorit viihdyttivät tuoreita fuksejaan. Pari fuksia tuli haastettua beerpongissa ja tanssitettua tanssilattialla. Myöhemmin railakkailla fuksiviikoilla päästiinkin sitten osallistumaan huikeisiin tapahtumiin fuksien kanssa ja pitämään hauskaa monenlaisissa merkeissä.

Tämä kaikki pätee niin fuksituutoreihin, kuin myös kv-tuutoreihin. Kv-tuutoroinnin erona on kuitenkin kommunikointikieli, sillä kv-tuutorit luonnollisesti hoitavat hommansa englanniksi. Ei kuitenkaan kannata stressata, mikäli ihan kaikki englanninkieliset opiskelusanat eivät luonnistu heti alkuunsa. Niitä oppii kyllä sitä mukaa, kun asioita käydään läpi ja tietenkin kaikki muut tuutorit ja erityisesti tuutorparit ovat koko ajan apuna ja tukena.

Kv-tuutoroinnissa saattaa olla hieman enemmän tekemistä, sillä ulkomailta tulevat opiskelijat eivät aina ole perehtyneet kovin hyvin suomalaiseen kulttuuriin ja opetusjärjestelmäämme. Kv-tuutoroinnissa ehdotonta plussaa on kuitenkin nimenomaan se, että tutustuu suomalaisten lisäksi myös ulkomailta tuleviin opiskelijoihin. Lisäksi kv-tuutoroinnin isona etuna on myös helpotus vaihtohaussa, ja tämä etu on ihan korvaamaton!

Tuutorit ovat siis paikalla vain ja ainoastaan fukseja varten. Tehtävänä on varmistaa, että kaikki löytävät kavereita, tutustuvat toisiinsa ja voivat aloittaa opintonsa stressittömästi. Kaiken hauskanpidon ohella tuutoroinnista saa 3 noppaa ja vähän palkkaa, mikä on opiskelijalle kiva bonus. Lisäksi uudet kaverit ja kokemukset ovat mahtavia, eikä näitä unohtumattomia hetkiä voi kokea missään muussa yhteydessä.

Hae siis vuoden 2017 tuutoriksi ja ole mukana järjestämässä huikeita fuksiviikkoja uusille opiskelijoillemme! Vielä on muutama päivä aikaa hakea; jätä hakemuksesi 28.2. mennessä!

 

– Oona & Iida

Makkaraperunoita kaikille!

By | Artikkelit | One Comment

Puheenjohtajan esittely ja asiaa jäsentyytyväisyydestä

Hola!

Oon Aino, alun perin espoolainen, nyt jo neljännen vuoden skinnarilalainen, ja saan kunnian toimia Enklaavi ry:n puheenjohtajana tänä vuonna. Näinä neljänä vuotena aikani on kulunut ahkeran opiskelun lisäksi maisteri- sekä kv-tutorina, LTKY:n edarin jäsenenä, töissä LUT:lla, Enklaavin projiksena, vaihdossa Madridissa, ja ihan silloin tällöin vaan kuluttamassa Kellarin, keskustan tai muiden paikkakuntien tanssilattioita. Niille, keille tästä huolimatta olen tuntematon kasvo, esittäydyn lyhkäisesti. Tykkään liikunnasta, mutta jos on muita kiireitä niin se on kyllä eka asia mistä tingitään. Tykkään myös ruoasta ja syön about mitä vain, paitsi suolakurkkuja tai oliiveja. Leivän päälle laitetaan juusto aina päällimmäiseksi. Oon perinyt isältäni pienen nörttiyden ja osaan useimmiten ratkaista tekniikkaan liittyvät ongelmat, Macin käyttö kylläkään ei suju. Oon hyvä hukkaamaan asioita, erityisesti avaimia. Osaan nauraa itselleni, välttämätön taito mun elämässä. Eiköhän tässä ollut tarpeeksi informaatiota… Puheenjohtajana haluan olla avoin ja helposti lähestyttävä, kannustaa muita hallituslaisia ja saada asiat tehtyä hyvin ja tehokkaasti niin, että Enklaavi on vuoden päästä vielä upeampi yhteisö.

Niin, millainen yhteisö Enklaavi on tällä hetkellä?

  • Perustettiin 1991
  • Noin 1400 jäsentä
  • 11-henkinen hallitus (+ 1 fuksivastaava)
  • 8 hallituksen alaista toimiryhmää + NESU-Enklaavi
  • Strategia luotiin ensimmäisen kerran vuosille 2015-2017
  • Arvot: Vastuullisuus, Avoimuus, Yhteisöllisyys ja Onnellisuus
  • Missio: Hyvinvoiva jäsen
  • Visio: Menestyvä ja arvokas ainejärjestö
  • Excursioita Pietariin, Uppsalaan, Budapestiin, Berliiniin ja San Franciscoon

Olimme mukana Universumin teettämässä vuoden 2016 Career Test -kyselyssä, johon saimme vastauksia yli sadalta jäseneltämme. Sain kyselyn tulokset käsiini tässä vuoden vaihteessa, ja ne olivat erittäin ilahduttavaa luettavaa. Kokonaisuudessaan jäsentemme tyytyväisyys opiskeluaikaansa meillä oli 8,2, joka pesee maan keskiarvon 7,6 ja monet muut opinahjot mennen tullen. Kaikki 100 % kyselyyn vastannutta kertoivat, että valitsisivat ehdottomasti LUT:n uudelleen opiskelupaikakseen, mikäli saisivat valita uudestaan. Nämä tiedot ilahduttavat varmasti itseni lisäksi entisten kilta-aktiivien mieltä, sillä ne kertovat, että olemme onnistuneet. Olemme oikealla tiellä kohti missiotamme, hyvinvoivaa jäsentä.

Kyselyn vastaajat arvostavat yliopistossamme erityisesti sen mainetta ja alhaisia elinkustannuksia sekä kokevat, että yliopisto suoriutuu hyvin alansa rankingeissa. Esille nousivat myös kansainvälinen fokus sekä vaihto-ohjelmat. Opiskelijakulttuurin puitteissa LUT:issa on ystävällinen ja avoin ilmapiiri, turvallinen kampus ja paljon verkostoitumista edistäviä tapahtumia. Tulevaisuutta ajatellen, opiskelijat kokevat, että meiltä valmistuneet ovat työllistyneet hyvin, ja LUT-tausta uskotaan olevan eduksi työnhaussa.

Hyvän palautteen lisäksi kysely toi tietoomme, mitä asioita yliopistossamme tai opiskelijakulttuurissa tulisi yhä kehittää. Muun muassa näihin teemoihin aiomme hallituksen kanssa tarttua tänä vuonna kehittäessä toimintaamme. Sen lisäksi, että järjestämme jäsenillemme asia- ja huvipitoisia tapahtumia ja pohdimme ratkaisua kiltiksen ikuiseen siisteyskysymykseen, teemme töitä edunvalvonnan saralla. Se tarkoittaa sitä, että säännöllisesti kokoustamme kauppatieteiden koulutusohjelman sekä koko Schoolin johdon ja opintohenkilökunnan kanssa, minkä lisäksi tapaamme myös ylioppilaskunnan ja muiden kiltojen edustajia. Näissä keskusteluissa viemme yliopiston tietoon kehityskohteita opiskelijanäkökulmasta ja pohdimme niihin yhdessä ratkaisua. Apunamme toimii jokaisen kurssin osalta keräämämme kurssipalaute, johon vastaaminen tästä syystä on erittäin tärkeä, ja jokaisen meidän opiskelijan vastuulla. Kopomme Elmeri kertoileekin varmasti vuoden aikana ajankohtaisia uutisia näistä keskusteluista.  Lisäksi, tämän vuoden Universumin Career Testin vastausaika on menossa, joten käyhän vastailemassa siihenkin – se on meille suuri apu pyrkimyksessämme palvella teitä mahdollisimman hyvin! 🙂

Linkki Universumin Career Testiin TÄSSÄ!

Kaiken kaikkiaan haluan toivottaa kaikille ihanaa alkanutta vuotta. Tällaisia ollaan mä ja Enklaavi nyt, katsotaan uudestaan vuoden päästä mihin ollaan tultu!

Aino

Ps. Huomasithan jo uuden palauteboksin? Täytä toiveesi niin ehkä se toteutuu.

English